JYVÄSKYLÄ. Jyväskylän Hippoksen jäähallin kaukalosta valui pukukoppikäytävän uumeniin lauantai-iltana joukkueellinen myrtyneitä, jopa murtuneita, miehiä.
Eihän tässä näin pitänyt käydä.
JYPin kausi oli pari minuuttia aiemmin päättynyt viimeisen summerin törähdykseen. Tai tarkemmin: JYPin kausi päättyi Turun Palloseuran Lahdessa tekemään jatkoaikamaaliin.
JYP lähti vielä kauden viimeiseenkin otteluun tavoittelemaan pudotuspelipaikkaa. Kun oma ottelu Vaasan Sportia vastaan päättyi 2–4-tappioon, jyväskyläläisten kohtalo oli TPS:n käsissä. Jos TPS:n sijaan Pelicans olisikin napannut Lahden ottelusta lisäpisteen, JYP olisi joutunut liigakarsintaan.
JYPin kapteeni Teemu Eronen asteli KiekkoUutisten haastatteluun ryhdikkäänä, mutta valtavassa tunteiden sekamelskassa.
Onko ihan päällimmäinen tunne nyt pettymys, helpotus vai mikä?
– Tosi vaikea sanoa, kun loppuun asti taisteltiin pudotuspelipaikasta ja ihan lopussa ehkä vähän siitä, ettei jouduta karsintaan. Ja nyt ilmeisesti ei jouduta? Eronen kysyi.
Kiekkouutiset vahvisti joukkueen kapteenille, että JYPin kausi todellakin on ohi. Niin vaiherikas Liigan runkosarjan loppu oli, ja niin keskittynyt Eronen oli vain oman jouukkueen tekemiseen.
– Tosi outo fiilis, kun en ole koskaan ennen ollut tällaisessa tilanteessa.
Oliko kaukalossa outo tunne, kun tiesitte, että kohtalonne on muiden käsissä?
– Ei sikäli, että pelissä yritetään pelata voitosta loppuun asti. Mutta sitten, kun oma peli lipeää, on se pettymys. Tosi outo tunne. Ei ole yhtään sellainen olo, että pelit loppuivat nyt, Eronen toisteli.
“Peli ei ollut kunnossa missään vaiheessa”
Mutta niin ne vaan loppuivat. JYPin liigakausi kesti kuusi kuukautta ja viisi päivää, ja kausi oli ohi maaliskuun puolivälissä.
– Meillä oli 60 ottelua aikaa pelata itsemme pudotuspeleihin, emmekä pystyneet siihen. Ei tässä ole mitään selittelemistä. Kausi on pitkä, ja pelin pitäisi olla siinä mallissa, että pisteitä tulee tarpeeksi, jotta pääsisimme pudotuspeleihin. Me emme pystyneet siihen tänäkään vuonna. Pitää taas kerätä kaikki jutut tästä kaudesta mukaan mukaan ja olla parempia ensi vuonna, JYPin kanssa seuraavastakin kaudesta sopimuksen tehnyt Eronen mietti.
Kauden viimeinen ottelu oli kuin JYPin kausi pienoiskoossa. Alku oli aivan karmea, eikä mistään voinut päätellä, että joukkue taistelee pudotuspelipaikasta. Sport vei erän 2–0. Toiseen erään JYP heräsi, ja hetken näytti siltä, että tästähän voi vielä tulla mitä tahansa. Kunnes yksi nukahdus ja liigan pistepörssin voittaneen Atro Leppäsen huikea soolimaali katkaisi kirin. Lopussa tuli paha katkeaminen – kuten niin monta kertaa kauden aikana.
Tiivistettynä: JYPin pelin taso ailahteli aivan hirvittävästi pelien välissä, pelien ja jopa erien aikana.
– Se on koko kauden mitassa varmasti syy tähän tilanteeseen, että pelimme ailahteli niin paljon. Meillä oli jaksoja, jolloin olimme ainakin tehokkaita silloin, kun voitimme pelejä. Aika ajoin maalinteon tehokkuus oli hyvää, ja ylivoima oli hyvää aika pitkäänkin.
– Mutta loppua kohti homma rupesi taas sakkaamaan. Ei vaan… Peli ei ollut missään vaiheessa sellaista kuin pitäisi. Tarkoitan, että jos pelaamme 3–4 hyvää peliä, se ei ole vielä pitkä pätkä. Peli ei ollut missään vaiheessa sellaisessa kunnossa, että olisi ollut olo, että nyt tämä lähtee. Kausi oli vuoristorataa, ja sillä ei tule tulosta, Eronen summasi.
Teemu Eronen tappiollisen Sport-ottelun jälkeen KiekkoUutisten haastattelussa. (Kuva: Harri Pirinen)“Ammattilaisena olemisessa paljon opittavaa”
Kapteeni oli aivan äimänä myös siitä, miksi JYP ei lauantaina(kaan) syttynyt kunnon taisteluun kuin ajoittain. Yli nelituhantinen Hippoksen yleisö odotti JYPin tulevan otteluun niin, että ensimmäisellä kymmenminuuttisella sinipaidat vyöryvät Sportin päädyn laidasta läpi. Tästä ei ollut tietoakaan.
– Tuo meidän alkukin taas… oltiin ihan telineissä eka erä. Ei tultu peliin yhtään niin kuin piti, ja se maksoi meille voiton. Mun on pakko sanoa, että mä en tiedä, mikä siinä on. Sellainen pelille syttyminen ja intohimo… Sellaista ei ollut kuin paikoittain. Silloin ei ansaitsekaan enempää. Ammattilaisena olemisessa meillä on vielä paljon opittavaa, Eronen ripitti omiaan.
Mitä tarkoitat tuolla ammattilaisena olemisella?
– Kun on pelejä, jotka pitäisi voittaa, ja joissa pitäisi olla läsnä tuolla kaukalossa… Ainakin itse koen, että siinä tilanteessa pitää yrittää olla läsnä ja keskittyä suoritukseen. Hyvä pelaaja saa parhaansa irti, kun on läsnä, on se paikka mikä tahansa. Me emme siihen pystyneet. Se on myös henkistä ammattimaisuutta, että kun on pelin aika, pitää lyödä parasta pöytään.
– Meillä ei ole kokemusta pudotuspeleistä tai ylipäätään voittamisesta, ja kun tulos on negatiivinen, se tulos ohjaa liikaa. Tulee ajatuksia, että ei me pystytä, ja sellaista, Eronen vuodatti.
“Puhdas sydän yrittämisestä”
Liigaottelujen määrällä mitattuna Eronen oli JYPin kokenein pelaaja. Hän myös kantoi yli puolessa kauden otteluista joukkueen parhaan pistemiehen kultaista kypärää. Kapteenina Erosella on rivipelaajaa suurempi rooli siinä, missä tilassa joukkue kulloinkin on.
Millaisena koet oman roolisi ja panoksesi tämän kauden tulokseen? Pystyitkö mielestäsi auttamaan joukkuetta niin paljon kuin halusit?
– Rehellisesti sanottuna välillä on turhauttanut. En oikein vieläkään tiedä, mikä oli se meidän joukkueen juttu ja mistä saamme sytykettä. JYP ei ollut siinäkään mielessä valmis. Mutta ainakin mä olen yrittänyt kaikkeni, siitä mulla on puhdas sydän. Mutta meidän pitää vielä kasvaa.
Pettymyksen hetkelläkin Eronen puhui koko ajan sillä ajatuksella, miten JYP pystyy olemaan ensi vuonna parempi. Hän uskoo vakaasti, että laivan suunta kääntyy tulevaisuudessa.
– Uskon tietysti. Siksi minä täällä olen. Yritän tehdä kaikkeni sen eteen, että olen ensi vuonna parempi pelaaja ja että parhaat pelivuoteni ovat vielä edessä, 34-vuotias Eronen sanoi.
Raskaan pettymyksen keskelläkin Erosta helpotti tieto siitä, että arki ja elämä jatkuu normaaliin tapaan.
– Aurinko nousee huomennakin. Tästä matka jatkuu syömään, kotiin nukkumaan, ja aamulla olen taas hallilla nelivuotiaan poikani kiekkokoulussa. Ihan samalla tavalla kaikki olisi jatkunut, vaikka olisimme olleet pudotuspeleissä tai karsinnoissa. Se on perheenisän arkea. Ja se on paljon tärkeämpää kuin tämä jääkiekko.
Harri Pirinen, Jyväskylä