Nashville Predatorsin maalivahti Justus Annunen valmistautuu ensimmäisiin MM-kisoihinsa. Annunen, 25, on ollut mukana aiemmin nuorten MM-kisoissa, mutta miesten MM-kisat ovat isompi tapahtuma.

– Huikeeta päästä mukaan. Mahtavaa päästä kokemaan se fiilis, mikä siellä on. Totta kai olen katsonut näitä kisoja ja on mukavaa olla itsekin mukana, Annunen hehkuttaa KiekkoUutisten haastattelussa.

Nashvillen maalivahtiosastolta Leijonissa on mukana myös Juuse Saros. Annusen mukaan maalivahdeissa on eroja.

– Juuse on aika nopea kaveri, voisin sanoa. Juuse on pienempi ja nopeampi ja mä olen vähän isompi ja semmoinen rauhallisempi siellä maassa, hän toteaa.

Nashvillessa Saros on ollut ykkösveskarina ja Annunen kakkosveskarina.

– Kyllä siitä jokainen voi varmasti itse tehdä omat johtopäätöksensä, vastasi Annunen kysymykseen, onko järjestys sama Leijonissa.

MM-kisat pelataan isossa kaukalossa. Annusen mukaan peli eroaa kyllä NHL:stä maalivahdinkin haasteissa.

– Totta kai se on eri peli, kun laidoissa ja kulmissa on enemmän tilaa. Varmasti tulee vähän erilaisia pelejä, voisin kuvitella. Vähän erityylistä jääkiekkoa. Maalivahdillekin vähän sijoittumista ja missä ollaan milloinkin, niin totta kai se vähän muuttaa aina.

MM-kisoja Annunen on katsellut aiemmin paljon tv:stä. 14 vuoden takaiset tapahtumat ovat jääneet hänellä mieleen.

– Vuonna 2011 olin vielä aika pieni poika, mutta sen kyllä jotenkin vähän muistaa. Se on jäänyt mieleen.

Annusen idoli on ollut Pekka Rinne, joka on torjunut sekä Nashvillessa että Leijonissa ja menestynyt erittäin hyvin.

– Peksi totta kai. Sekin on Kempeleestä, niin sitä on totta kai seurannut pitkään.

Annunen kiitteleekin kotiseutunsa tasokasta maalivahtien juniorivalmennusta.

– Siellä on hyvät olosuhteet maalivahdeille. Laserissa ja Kärpissä. Siellä tehdään tosi hyvää työtä.

Monessa pienempien junnujoukkueessa maalivahdin tontille ei ole tunkua. Maalivahtivuoroihin kaikki pienemmät harrastajat eivät edes suostu.

Annusen mukaan olisi tärkeää, että kaikki kokeilisivat maalivahdin hommaa.

– Ei siinä kiire vielä ole. Ehtii vielä pitkäänkin katella, mitä pelipaikkaa haluaa pelata. Mutta tärkeää on, että näkee peliä vähän siitä toisesta näkökulmasta. Se on vähän erilaista, kun sieltä maalista katsoo. Kannattaa olla kentällä niin pitkään kuin mahdollista.

Itse Annunen erikoistui maalivahdiksi vasta teini-iän kynnyksellä.

– En ihan tarkkaan muista, mutta yllättävän pitkään kävin kentällä. Mitähän mä nyt muistelisin. 13-vuotiaana ehkä lopullisesti. Mutta tykkäsin paljon olla kentälläkin.

Annunen harmittelee, että ammattilaisuralla ei ehdi kokeilla ulkojäillä kenttäpelaajan hommia.

– Nyt en ole viime aikoina ehtinyt. Tykkäsin nuorempana käydä paljon ulkojäillä. Tekisin kyllä mieli käydä pelaajana näyttämässä, kuinka helppoa se on.

Haastattelu: Otto Palojärvi, Helsinki