Jääkiekon Liigan ympärillä on viime aikoina riittänyt monenlaista puhetta, eikä aina kovin positiivisessa sävyssä. Milloin kritiikin kohteena on Liigan joukkuemäärä, milloin joukkueiden taloustilanne, milloin liigapelaajien taso.

Fakta on, että Liigassa pelaa paljon enemmän heikompitasoisia pelaajia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. 2000-luvun alussa Liigaa pidettiin yleisesti maailman toiseksi parhaana sarjana, heti tarunhohtoisen NHL:n jälkeen. Pelaajat, jotka eivät mahtuneet NHL-joukkueiden kokoonpanoihin, tulivat mielellään Suomen pääsarjaan hakemaan uutta vauhtia NHL-unelmalleen.

Nyt tilanne on täysin toinen. Liiga on kiekkomaailmassa ”houkuttelevuusmittarilla” noin sijalla 7 tai 8. Iso syy tähän on se, että Liigassa ei enää pystytä maksamaan kilpailukykyisiä palkkoja. Tämän seurauksena Suomeen tulevien ulkomaalaispelaajien taso on romahtanut: Suomeen tulee paljon pelaajia Euroopan ”b-luokan” maista sekä NHL:n farmin farmista ECHL:stä.

Nykyään kaikki suomalaispelaajat, jotka suinkin pystyvät, lähtevät mieluummin pelaamaan muualle Eurooppaan. Ja samaan aikaan Liigan joukkuemäärä on kasvanut 16:een, mikä tarkoittaa, että Liigaan tarvittavien pelaajien määrä on paljon suurempi kuin vielä kymmenenkin vuotta sitten. Yhtälön vääjäämätön lopputulos on, että keskimääräisen liigapelaajan taso suhteessa maailman kärkeen on paljon heikompi kuin takavuosikymmeninä. Tämä näkyy tietysti myös pelin tasossa.

”Annetaan viisaampien päättää”

Ehkä karmein esimerkki liiga(pelaaja)n tasosta saatiin maanantaina, kun A-maajoukkueen uusi päävalmentaja Antti Pennanen julkisti maajoukkueen kokoonpanon marraskuun Karjala-turnaukseen. 26 pelaajan ryhmään mahtui vain viisi pelaajaa Liigasta: kolme viime kausien suvereenista hallitsijasta Tapparasta sekä yksi Rauman Lukosta ja yksi Vaasan Sportista. Kaikki muut pelaajat tulevat Sveitsin tai Ruotsin liigoista.

Helsingin IFK:n kokeneella puolustajalla Petteri Lindbohmilla olisi paljonkin sanottavaa Liigan ja Suomi-kiekon nykytilasta. Lindbohm debytoi SM-liigassa kaudella 2012–2013 ja on sittemmin pelannut neljällä kaudella NHL:ssä sekä KHL:ssä, Sveitsin liigassa ja Ruotsin pääsarjassa. Näkemystä ja perspektiiviä siis riittää.  Lindbohm hieman varoo sanojaan aiheesta kysyttäessä, mutta mielipide tulee muutamasta virkkeestä selväksi.

– Niin, jokaisessa sarjassa pelataan vähän eri tavalla. Pelihän perustuu paljon siihen, miten junioreissa kasvatetaan pelaajia. Suomen vahvuus on aina ollut joukkuepeli, eikä täällä ole niin paljon satsattu yksilöiden kehittämiseen. Joukkuepelillähän me olemme voittaneet noita maajoukkuepelejä ja -turnauksia, Lindbohm pyörittelee.

Hän itse on ollut voittamassa maajoukkuepelejä ja -turnauksen muun muassa keväällä 2019, kun Suomi voitti sensaatiomaisesti MM-kultaa. Silloin nimetön ja etukäteen flopiksi leimattu Leijonat voitti maailmanmestaruuden nimenomaan erinomaisella joukkuepelillä.

– Mutta joo, onhan tästä paljon puhuttu. Liigassa on paljon joukkueita ja… No, ehkä annetaan viisaampien päättää niistä hommista, Lindbohm sanoo ja vilkaisee merkitsevästi kulmiensa alta.

Harri Pirinen