Viime viikonloppuna vaikean sairauden murtamana menehtynyt Pentti Matikainen jäi historiaan suomalaisen jääkiekkoilun suurmiehenä.

Matikainen toimi päävalmentajana, kun Leijonat ensi kertaa voitti arvokisamitalin. Tämä tapahtui Calgaryn olympiakisoissa 1988.

Vielä 1980-luvun lopulla Suomen pelaajamateriaali jäi jälkeen suurmaiden tasosta, vaikka eroa kovalla vauhdilla kurottiinkin. Matikainen ymmärsi, että Suomi voisi menestyä kiekottoman pelaamisen ehdoilla ja tätä pelaajavalinnoissa painotettiinkin.

– Pitää uskaltaa myöntää, että Calgaryyn lähdettiin kiekottoman pelaamisen ehdoilla. Meillä ei ollut paljon kiekollista pelaamista. Erkki Laine oli yksi palanen kiekolliseen pelaamiseen, koska oli maalintekijä. Ja sitten Tapparasta tuli tavallaan valmis seurakokonaisuus, Timo Susi, Erkki Lehtonen, Reijo Mikkolainen, millä pelattiin ylivoimalla kiekollista pelaamista, Matikainen kommentoi 2017 Lahdessa jutun kirjoittajan tekemässä haastattelussa.

Muutos oli Suomen maajoukkueessa suorastaan vallankumouksellinen.

– Haluttiin maksimoida asiat siinä kiekollisessa pelaamisessa eli maalintekemiseen. Uskallan väittää, että ekaa kertaa suomalaisessa maajoukkueessa roolitettiin pelaajia hyvin selkeästi, kuka tekee mitäkin ja keneltä odotetaan mitäkin. Tuli sitten se täysosuma siellä, Matikainen totesi.

Suomi aloitti Calgaryn olympiaturnauksen häviämällä Sveitsille 1-2. Palaute kotimaasta oli tylyä. Vuorineuvostason ihminen lähetti faksin, jossa luki ”tulkaa kotiin sieltä”.

Tästä Leijonat sisuuntui. Muutaman kovan luokan NHL-pelaajan tähdittämä Kanadan joukkue onnistuttiin voittamaan kotikaukalossaan ja Ruotsin kanssa yllettiin tasapeliin.

Vielä 1980-luvulla jääkiekon arvokisoissa mitalien kohtalo ratkottiin loppusarjassa eikä mitalipeleissä. Suomi varmisti vähintään pronssimitalin jo ennen viimeistä loppusarjan otteluaan, mutta mahdollista oli vielä kirkastaa mitalia voitolla Neuvostoliitosta.

Matikaisen opeilla Leijonat kaatoi punakoneen 2-1 ja saavutti olympiahopeaa. Neuvostoliitto oli varmistanut olympiakultansa jo aiemmin.

Ruotsi putosikin Suomen voiton myötä pronssille. Ruotsin mediassa Neuvostoliiton väitettiin antaneen Suomelle apua silloin vielä voimissaan olleen YYA-sopimuksen nojalla.

Matikainen teki selväksi, ettei hyväksynyt moisia salaliittoteorioita.

– Kannattaisi katsoa nauha, joka siitä pelistä on olemassa. Ei heille ollut normaalia hävitä tuollaisessa paikassa. Iso arvovaltatappio. Yrittivät tosissaan kaikin tavoin voittaa. Suomen ensimmäinen mitali oli looginen jatke kehitykselle, hän sanoi.

Ottelun jälkeen Leijonien pukukoppiin saapui valmentajalegenda Viktor Tihonov. Tästä ruotsalaiset tietysti saivat tulta salaliittoteorioilleen.

Matikaisen mielestä Tihonov tuli Leijonien koppiin siksi, koska oli vilpittömästi vaikuttunut Suomen joukkueen ensimmäisestä mitalista.

– Se oli ainutlaatuinen. Ei kuulunut Viktor Tihonovin tapoihin. Yllätti täysin, että tuli meidän koppiin, muisteli Matikainen.

Calgaryn hopealla oli Matikaisen mukaan iso merkitys tuleville menestyksille. Huippu-urheilussahan myönteiset esimerkit ovat aina tärkeitä itseluottamuksen kannalta.

– Sanotaan, että 1980-luvun alussa jääkiekosta rupesi tulemaan urheilua. 1980-90 -lukujen taitteessa suomalaisesta jääkiekkoilusta tuli huippu-urheilua. Ennen kaikkea meillä ei ollut esimerkkejä ja malleja, meidän pikkupojat olisivat voineet nähdä päiväunia, että voidaan joskus voittaa joku mitali arvokisoista, Matikainen arvioi.

Viimein vuonna 1992 Suomi pääsi mitaleille myös MM-kisoissa otettuaan hopeaa. Alkusarjassa Leijonat oli voittanut Ruotsin, mutta loppuottelussa Ruotsi oli parempi maalein 5-2.

Matikainen painotti finaalitappion johtuneen siitä, että ruotsalaiset olivat tottuneet menestymään. Suomi oli pelaamassa kultamitalien kohtalon ratkaisseessa ottelussa ensimmäistä kertaa.

– Jos verrataan Ruotsiin, jota vastaan 1992 pelattiin MM-finaalissa, niin ne ruotsalaiset, jotka olivat finaalissa, olivat nähneet pikkupoikina aina, että mitaleita voitetaan. Meille se oli ainutlaatuinen eka kerta. Niiden merkitys sillä mentaalitasolla, mitä pelaajien päässä liikkui, on ollut merkittävä.

Otto Palojärvi