Haastattelu: 50 vuoden takainen efedriinikäry sattuu yhä – Stig Wetzell: ”Tämä on elinkautinen”

50 vuotta sitten, huhtikuussa 1974, Suomi eli valtavasssa jääkiekon MM-kisahuumassa. Vuoden 1974 kisat pelattiin Helsingissä, ja Suomella oli kasassa ”kaikkien aikojen joukkue”: Veli-Pekka Ketola, Juhani Tamminen, Lasse Oksanen, Esa Peltonen, Juha Rantasila, Heikki Riihiranta, Matti Murto, Timo Sutinen, Seppo Repo, Pekka Marjamäki, Seppo Lindström… Maalivahtikolmikoksi oli nimetty Jorma Valtonen, Antti Leppänen ja Stig Wetzell.

Kisojen alla odotukset Suomessa olivat pilvissä. Ensimmäinen MM-kisamitali tulisi nyt tai ei koskaan. Kisoista tulikin ikimuistoiset, mutta eri tavalla, kun Suomessa oli toivottu. Niiden kisojen jälkipyykkiä pestiin pitkään, eikä tapahtumien todelliseen kulkuun ole vieläkään saatu selvyyttä – eikä koskaan saada.

Kisat alkoivat ailahdellen, mikä oli tuohon aikaan Suomelle tyypillistä. Ensin kaatui Itä-Saksa selvästi 7–3, sitten tuli jokavuotinen selkäsauna Neuvostoliitolta, tällä kertaa maalein 1–7. Seuraavaksi sattui lähes joka kisojen pakollinen lipsahdus, 2–2-tasapeli Puolan kanssa.

Vuorokausi tästä saatiin viitteitä Leijonien vahvasta vireestä, kun Ruotsia vastaan tuli 3–3-tasapeli. Tässä ottelussa tapahtui myös asioita, jotka pohjustivat tulevaa skandaalia. Suomen ykkösmaalivahti Antti Leppänen päästi helpohkosti kaksi maalia ja tuli toisen erän puolivälissä vaihtoon. Tilalle luisteli Stig Wetzell, jonka hienot otteet auttoivat Suomen tasapeliin. Seuraavana päivänä tiedotettiin, että Leppäsellä oli polvivamma ja tämän kisat olivat ohi. Valtonen kärsi flunssasta, joten Wetzellistä tuli Leijonien ykkösvahti.

”Leijonien johtoporras ei kuitenkaan usko, että maalivahdin vaihto vaikuttaa tuleviin otteluihin”, Helsingin Sanomissa kirjoitettiin pitkäperjantaina 12.4.

Kuinka väärässä tuolloin oltiinkaan…

Pelipäivän Hesarissa oli myös juttu otsikolla ”Ahearne halusi armahtaa Ruotsin”.

Ruotsin hyökkääjä Ulf Nilsson oli kärähtänyt efedriinistä kisojen avauspäivän Ruotsi–Puola-ottelun jälkeen otetussa dopingtestissä. Tämän vuoksi Ruotsin 4–1-voitto muutettiin Puolan 5–0-voitoksi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n kongressin äänestyksen jälkeen. Liiton presidentti Bunny Ahearne olisi antanut Ruotsin pitää pisteet.

”Ulf Nilsson on täysin syytön tapahtuneeseen. Hän sai diskaamisen aiheuttaneen tabletin joukkueensa lääkäriltä. On hullua, että tällainen yhden pelaajan erehdys mitätöi 19 muun pelaajan suorituksen”, Ahearne sanoi.

Lääkäri määräsi kuusi pilleriä

Dopingtestit järjestettiin MM-kisoissa vasta toista kertaa. Edellisissä kisoissa Moskovassa testaus oli ollut monen mielestä lähinnä huono vitsi. Helsingissä testausjärjestelmä oli sama kuin Moskovassa vuosi aiemmin.

Ruotsin joukkueenjohto myönsi, että Nilsson oli käyttänyt efedriiniä sisältänyttä yskänlääkettä. Ruotsalaiset väittivät, etteivät tienneet efedriinin olevan kiellettyjen aineiden listalla. Ruotsin joukkueen lääkäri Nisse Rehn otti tapauksesta täyden vastuun. Suomen joukkueen lääkäri Pekka Alanen taas sanoi Helsingin Sanomissa, että Suomen joukkueessa dopingin käyttö ei ole mahdollista.

”Pelaajat eivät saa ottaa mitään lääkkeitä ilman lääkärin lupaa.”

Sama Alanen ojensi Ruotsi-pelin jälkeen itsensä flunssaiseksi tunteneelle maalivahdille Stig Wetzellille kasan pillereitä.

– Hotellilla Alanen antoi minulle kuusi pilleriä, jotka oli poistettu pakkauksista ja käski ottaa ne. Kysyin vähän ihmeissäni, että nämä kaikkiko. En voinut mitenkään tietää, mitä ne olivat, Wetzell kertoo Kiekkouutiset-sivuston haastattelussa.

Maalivahti teki kuten lääkäri määräsi.

”Tässä on kyse yhden ihmisen elämästä”

Pitkäperjantaina Suomessa koettiin ennennäkemätöntä jääkiekkohurmosta. Tshekkoslovakia kaatui täpötäydessä Helsingin Jäähallissa maalein 5–2. Unelma mitalista eli vahvempana kuin koskaan. Moni aikalainen on kuvaillut tuota ottelua ja iltaa sukupolvikokemukseksi.

Suomen seuraava ottelu oli sunnuntaina Itä-Saksaa vastaan, ja pelaajat saivat pääsiäislauantain vapaaksi. Pääsiäispyhinä Yleisradion tekniset toimihenkilöt olivat lakossa, ja televisiosta ei tullut muuta ohjelmaa kuin uutiset.

– Olin välipäivänä käymässä kotona. Meillä oli televisio päällä. Yhtäkkiä uutistenlukija mainitsi nimeni, ja naamani täytti ruudun. Melkein saman tien toinen valmentajamme Raimo Määttänen soitti ja käski tulla heti joukkueen majapaikkaan Hotelli Haagaan. Määttänen kertoi, että dopingnäytteessäni oli jotain epäselvää, Wetzell muistelee KiekkoUutisille.

Joukkueenjohto päävalmentaja Kalevi Nummisen johdolla tenttasi Wetzelliä pitkälle yöhön.

– Jossain vaiheessa ”kuulustelua” romahdin ja puhkesin itkuun.

Joukkueenjohto lääkäri Alasta myöten uskoi syyttömyyttään vakuutellutta Wetzelliä.

– Stigu murtui edessäni totaalisesti. Hän itki ja vannoi niin kuin ihminen voi, ettei ole varmasti ottanut mitään kiellettyä ainetta. Olin täysin vakuuttunut Stigun syyttömyydestä, Numminen kertoo elämäkerrassaan Leijonakuningas.

Pian Hotelli Haagaan tuli vihainen puhelu, jossa uhattiin räjäyttää hotelli. Seuraavana aamuna hotellille saapuivat jääkiekkoliiton johtoherrat.

– ”Mitä olet ottanut”? liiton miehet kyselivät. He olivat jo päättäneet, että olen syyllinen. He halusivat käydä hotellihuoneessani, jos sieltä löytyisi jotain. Olin aivan hiilenä, heitin kaikki kassit lattialle ja sanoin, että herrat ovat hyvät ja etsivät. Aika pian he häipyivät.

Jossain vaiheessa lääkäri Alanen lausui sanat, jotka Wetzell muistaa ikuisesti.

– Alanen sanoi: ”Tämä pitää selvittää. Tässä on kyse yhden ihmisen elämästä.” En silloin täysin tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta myöhemmin se on käynyt varsin selväksi, Wetzell huokaa haastattelussamme.

Wetzellin dopingkäryn vuoksi Suomen hieno voitto tuomittiin 0–5-tappioksi.

Leima otsassa yli 50 vuoden ajan

Suomen joukkueenjohto kertoi julkisestikin luottavansa täysin Wetzelliin. Helsingin Sanomissa lääkäri Pekka Alanen kertoi antaneensa Wetzellille Ruotsi-ottelun jälkeen flunssan oireisiin kuusi antibioottia, jotka sisälsivät tetrasykliiniä.

”Tetrasykliinillä ei ole mitään tekemistä kiellettyjen aineitten kanssa”, Alanen väitti.

Mutta mutta. Wetzell oli jo aiemmin, Neuvostoliitto-ottelun jälkeen, joutunut arvalla dopingtestiin. Tuolloin ei löytynyt kiellettyä ainetta. Kaksi vuorokautta tetrasykliinin ottamisen jälkeen Wetzellin elimistössä oli efedriiniä. Kärylle yritettiin kiivaasti löytää selitystä. Puhuttiin Wetzellin nauttimista banaaneista, jugurtista ja jopa salmiakkipurukumista. Spekuloitiin Wetzellin mahdollisella munuaiskasvaimella, joka saattaisi aiheuttaa efedriinilöydöksen. Alanen otti esiin myös tutkimustuloksen, jonka mukaan tetrasykliinikloridi saattaa hajotessaan aiheuttaa virheellisiä testituloksia erittyessään virtsassa.

Ei ihme, että Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Tapaus Wetzelliä on ympäröinyt huhu- ja arvailuryöppy, eikä siitä ole puuttunut maallikosta huvittaviakaan piirteitä.”

– Tiedottaminen asiasta oli sekavaa. Tuli kaikenlaisia juttuja sieltä ja täältä. Itse seurasin tapahtumien kulkua ikään kuin sivustakatsojana, vaikka kyse oli minusta. Ja sitten niitä mediassa esitettyjä juttuja alettiin väittää minun sanomikseni, Wetzell muistelee KiekkoUutisille.

Wetzell on kantanut doping-leimaa otsassaan lähes 50 vuoden ajan. Tänä päivänäkin moni tuntee Wetzellin nimeltä miehenä ”joka söi liikaa banaaneja ja kärysi dopingtestissä.”

– Kaikki nämä banaani- ja purkkateoriat olivat Alasen mediassa esittämiä spekulaatioita, mutta ne ovat jääneet elämään niin kuin olisin itse sanonut ne, Wetzell harmittelee.

Sabotaasin mahdollisuus poistettiin

Wetzellin virtsasta löytynyt efedriinipitoisuus, 12 milligrammaa litrassa, oli niin vähäinen, ettei sillä todellisuudessa ollut piristävää vaikutusta.

– Alanen sanoi, että kymmenesosa teelusikallinen yskänlääkettä voi aiheuttaa tuollaisen tuloksen. Sanoin, että minua ei kiinnosta se määrä, vaan mistä vähäinenkin määrä ainetta oli kehooni tullut.

Jo kisojen aikaan spekuloitiin silläkin, että kyseessä olisi ollut maajoukkueesta aiemmin potkut saaneen, MM-kisojen ylilääkärinä toimineen Juha Katajan kostoksi järjestämä sabotaasi. Wetzellin mukaan tämä ei ole mahdollista.

– Pekka Alanen järjesti koko joukkueelle uudet testit. Niissäkin vain minun näytteestäni löytyi efedriiniä.

Wetzell myös huomauttaa, että kisojen dopingtesteissä olisi ollut todella helppo huijata.

– Kataja on väittänyt, että kontrolli testitilanteessa oli tosi tiukka. Paskapuhetta. Olimme Peltosen Esan kanssa samaan aikaan antamassa näytettä, ja olisimme ihan huoletta voineet lorotella toistemme purkkeihin.

Peltonen vahvistaa tämän.

– Ei siellä mitään valvontaa ollut. Olisin hyvin voinut antaa näytteen Stigun purkkiin, Peltonen sanoo KiekkoUutisille.

Wetzelliä ovat harmittaneet myös useat myöhemmin mediassa julkaistut jutut, erityisesti Suomen antidopingtoimikunnan entisten johtajien Timo Seppälän ja Tapio Kallion puheet.

– Molemmat ovat sanoneet mediassa, että dopingin käyttö on siihen aikaan ollut aika yleistä. Tällaiset lausunnot tekevät aina helvetin kipeää. Näillä ihmisillä on vakaa käsitys, että minä olen huijannut.

Posti toi pojille yskänlääkepullot

Wetzell sanoo suoraan, että lähes 50 vuoden takaiset tapahtunut ovat vaikuttaneet hänen ja koko perheen elämään ja jopa hänen persoonaansa.

– Pojille huudeltiin kentillä minun takiani. Ehkä ikävin tapaus oli sellainen, kun pojille tuli joskus pari postipakettia. He olivat ihan innoissaan. Paketeissa oli taskumattikokoiset yskänlääkepullot ja kirje, jossa luki: ”tässä on teille, jos faijalta olisi päässyt loppumaan”. Se sattui ihan saatanasti. Olen jopa vähän salaa toivonut, että lapsistani ja lastenlapsistani ei tulisi urheilijoita. Oli se niin karmea kohtalo, minkä koin. Vedettiin kölin alta ja jätettiin yksin.

Kaikesta huolimatta Wetzell uskoo, että tapaus teki hänestä vahvemman persoonan.

– Monesti 50 vuoden aikana, kun olen odottanut unen tuloa, samat jutut alkavat pyöriä päässä ja tulee ajatus, että vieläkin minua syyllistetään tästä asiasta. Olen myös miettinyt, oliko tälle jokin tarkoitus. Olen aina ollut vähän ujo. Tämän tapauksen ansiosta olen oppinut elämässä taistelemaan ja panemaan vastaan. Mutta jos saisin valita, olisin edelleen mieluummin ujo maalaispoika kuin kantaisin tätä leimaa, että olen pettänyt Suomen urheilukansan. Kyllä, vaihtaisin tämän kokemuksen pois.

Wetzell jatkoi pelaamista Helsingin IFK:ssa kevääseen 1983 asti. Tuolloin hän voitti kolmannen Suomen mestaruutensa.

– Olen itsekin miettinyt, miten pysyin kasassa. Ajattelin, että pelaamisen jatkaminen on jonkinlainen osoitus syyttömyydestä. IFK:n kannattajilta en koskaan kuullut mitään ikävää, mutta muilla paikkakunnilla huutelu oli aika raakaa. Pori oli pahin, Wetzell kertoo.

Maajoukkueeseen Wetzell ei koskaan palannut. Suomen jääkiekkoliitto lätkäisi Wetzellille dopingtapauksen vuoksi vuoden pelikiellon, vaikka kansainvälinen liitto ei vaatinut pelikieltoa.

– Kun maajoukkueella sitten oli maalivahtipula, yhtäkkiä kieltoa lyhennettiin puolella vuodella. Sanoin, etten tule ennen kuin tämä soppa on selvitetty ja minut on todettu syyttömäksi.

Jääkiekkoliiton puolelta ”synninpäästö” tuli syksyllä 2003. Wetzell aateloitiin Jääkiekkoleijonaksi numero 145 liiton 75-vuotisjuhlien yhteydessä.

– Ilmeisesti tämä oli tulkittava liiton anteeksipyynnöksi, Wetzell sanoo.

Bonus ”puupronssista” vasta 2003

Pelaajille oli vuonna 1974 luvattu 5000 markan bonus pronssimitalista (n. 5.800 euroa vuonna 2024). Kisojen aikana joukkue vaati kapteeninsa Veli-Pekka Ketolan ja Juha Rantasilan johdolla, että bonukset pitää maksaa sellaisen sarjataulukon mukaan, kuin efedriinikäryä ei olisi tapahtunut. Pelaajat uhkasivat jättää viimeiset pelit pelaamatta, jos liitto ei suostu tähän vaatimukseen.

– Ja olisimme varmasti jättäneetkin, Ketola vahvistaa KiekkoUutisille.

Suomi voitti kisojen päätösottelussaan toistamiseen Tshekkoslovakian (5–4) ja sijoittui neljänneksi. Ilman Wetzellin dopingkäryä Suomi olisi ollut kolmas. Siitä asti on puhuttu ”puupronssista”, jonka mukaan pelaajat myös saivat bonuksensa – muut paitsi Wetzell, vaikka toisi oli sovittu.

– Olin siinä palaverissa. Vellu (Ketola) ja Juha (Rantasila) johtivat puhetta ja sanoivat, että Stigu saa sitten saman rahan. Näin luvattiin, mutta toisin kävi, Wetzell kertoo.

Lopulta vasta vuonna 2003 Wetzell sai lähinnä hyväntahdoneleenä rahallisen korvauksen puupronssista. Helsingin Sanomat kirjoitti 6. marraskuuta 2003, että summa oli silloisessa rahassa 2622 euroa.

– En muista summaa tarkasti, sillä minulle tärkeää ei ollut se raha vaan ele, Wetzell sanoo.

Juhani Tammisella sen sijaan on tarkka näkemys rahasummasta.

– Se oli vitsi! Silloin 1974 kisojen jälkeen moni lähti bonusrahojen kanssa autokauppaan. Stigun saamalla rahalla ei ollut läheskään samaa reaaliarvoa, Tamminen jyrisee KiekkoUutisille.

Juuri pelikaverien, esimerkiksi Tammisen, tuki on vuosikymmenten aikana ollut Wetzellille kaikkein tärkeintä.

– En tiedä, miten olisin jaksanut elämässä, jos pelikaverit olivat pitäneet minua syyllisenä. Yksi tärkeä äänitorvi on ollut Tami. Hän soittelee, ja kerron hänelle, miten kiitollinen olen siitä, että hän jaksaa puolustaa minua. Mutta edelleen harmittaa, että ne pisteet ja ensimmäinen mitali menivät minun takiani.

Wetzell on tietysti miettinyt asiaa ja käryn syitä tuhansia kertoja. Hän ei etsi syyllisiä, mutta selitystä hän kaipaa yhä.

– Koko tapausta ei ole koskaan kunnolla käyty läpi. Kaikki oli vain helvetinmoista spekulaatiota. Syyllistä en voi nimetä, mutta ketään muuta epäiltyä en löydä kuin lääkäri Alanen. Toisaalta Alanen myös puolusti minua hyvin vahvasti. Mutta jotain sellaista ehkä olisin odottanut Alasen sanovan, että todennäköisesti tämä oli hänen mokansa. Niin kuin Ruotsin lääkäri teki.

Wetzell tietää, että selvyyttä asiaan ei saada koskaan.

– Tämä on elinikäinen rangaistus. Tämä asia on seurannut minua 50 vuotta ja seuraa hamaan hautaan asti. Kun minusta aika jättää, tulee varmasti otsikoita, että Wetzell vei salaisuuden mukanaan hautaan. Mutta mitään salaisuutta ei ole. Kaikki, mitä olen kertonut, on totta.

Stig Wetzellin efedriinikärystä ja vuoden 1974 MM-kisoista kerrotaan tarkemmin syksyllä ilmestyvässä kirjassa Amatööreistä ammattilaisiksi.

Haastattelut: Harri Pirinen