MM-kisat on paisutettu kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon. MM-kisoja pelataan ikään kuin saman sateenvarjon alla, mutta kahden kerroksen väkenä – tai jo vähän kolmen. On kärkimaat, jotka pelaavat alkusarjan lähinnä siitä, kuka tulee vastaan puolivälierissä. On häntäpään maat, jotka keskittyvät vain tiettyihin peleihin päävastustajia vastaan säilyttääkseen paikkansa. Kolmas pieni kerros on niitä joukkueita, jotka oikeasti taistelevat paikasta puolivälieriin suhteellisen tasapäisesti keskenään.
Se, että Leijonat ja Britannia kohtaavat, on ennakolta pässinlihaa. Voisi verrata siihen, että Liigajoukkue kohtaa Suomi-sarjan joukkueen. Noin suuri tasoero ei yksinkertaisesti voi johtaa kuin siihen lopputulokseen, että valovuoden parempi joukkue voittaa.
Tietysti nämä pelit pitää pelata, koska ne kisaohjelmassa ovat. Ne ovat mukavaa maalintekoharjoittelua ja sitä kautta saattavat nostaa itseluottamusta. Mutta kyllä jokainen pelaaja tietää, että Britannia kaadetaan puolivaloilla ja tällaiset ottelut ovat vain valmistumista siihen, että kiekkoslangilla ”tosipelit alkavat”.
Suomi hoiti leiviskänsä hienosti, lopputulos oli murskaava 8-0. Se ei ole Suomen vika, että Britannian tasoiset maat ovat kisoissa mukana. Joukkue ilotteli pistepörssilukemiaan mukavaan kuntoon, sillä Oliver Kapanen teki hattutempun, Mikael Granlund (kuvassa) syötti neljä maalia, Ahti Oksanen alusti kolme maalia ja Jesse Puljujärvikin teki maalin ja syötti kaksi. Monelle pelaajalle tuli onnistuneita suorituksia ja se on kiva juttu jatkoa ajatellen.
Mitään johtopäätöksiä on turha muuten ottelusta vetää. Sillä ei ollut sinänsä mitään muuta merkitystä kuin se, että kolme pistettä tuli – ja jos ei olisi tullut, olisi aika paljon päitä pitänyt pudottaa välittömästi.
No sitä ei tarvitse nyt spekuloida. Pistetili ja maalitili ovat komeasti auki ja seuraavaksi Norjan kimppuun ottamaan seuraavat helpot pisteet.
