Olli Jokinen on erityisesti kunnostautunut Leijonien uuden ihmepojan Konsta Heleniuksen suitsuttamisessa. Jokinen on nostanut omaa Jukurien pelaajaansa sellaisella hypetyksellä ettei ihme, että mediakin on lähtenyt täysillä mukaan. Mutta kukas sitä kissan häntää nostaisi ellei kissa itse: Jokinen ottaa mielellään ison kunnian lahjakkuuden ”löytämisestä” ja ”kasvattamisesta”. Kukapa ei ottaisi?

Koska Leijonien päävalmentaja on Jukka Jalonen, on täysin perusteetonta edes miettiä, että Helenius olisi otettu kisoihin mukaan pr-syistä. Joskus fanit ja media voivat lyödä sellaisen paineen, että heikompi valmentaja voi mennä helppoon: on pienempi paha valita suosikkipelaaja joukkueeseen kuin olla valitsematta. Tätä on tapahtunut monessa eri lajissa, jääkiekossa varmasti vähiten. Jalonen ei menetä yöuniaan siitä, että media tai fanit vittuilevat.

Joka tapauksessa nuoren kaverin harteille on nyt lyöty reppu täynnä kiviä. On haastateltu äiti, kyselty lempiruuat, povattu erilaisia NHL-varauksia, pohdittu sitä sun tätä. Vaikka kyseessä on varmasti poikkeuksellisen hyvä jääkiekkoilija ikäisekseen, kyseessä on teinipoika. Olisi täyttä sontaa väittää, ettei tuollainen täysin puskista tullut megakiinnostus, kansikuvissa oleminen tai jatkuvat otsikot vaikuttaisi mitenkään.

Kyllä vaikuttavat. Pahimmassa tapauksessa eri klikkihakuisiin ylistysotsikoihin alkaa uskoa itse. Ei ole tietoa, onko Heleniuksen kohdalla näin, mutta pahaksi on päässyt. Ennen huomista Itävalta-ottelua ainoa uutinen oli lähinnä se, että Helenius ei harjoitusten perusteella ole kokoonpanossa. Oikeasti, junioripelaaja on tehnyt 0+1 tässä turnauksessa Britanniaa vastaan ja tätä edeltäneessä ikäluokkansa turnauksessa pelasi kohtuullisesti, mutta kaukana kärkipelaajista. Eikä pystynyt johdattamaan Suomea puolivälieristä jatkoon.

Katsomokomennus on ainoa oikea liike Suomen valmennusjohdolta. Raimo Summanen käsitteli kokonaistilannetta erinomaisesti omassa IS:n haastattelussaan. Toivon mukaan Summasen näkemykset on luettu Leijona-leirissä ja miksei myös Heleniuksen lähipiirissä.

Tulevaisuus on varmasti mainio. Mutta ei jokaisesta ihmepojasta ole loppujen lopuksi tullut jotain suurta. Osaan näistä, lajeista riippumatta, on ollut vain valtava kasa odotuksia ja etukäteishehkutusta, mutta lopputulos on sitten jotain muuta.

Jäitä hattuun siis.

Hannu Siltanen