Yhdysvaltain presidenttinä 1977-81 toiminut Jimmy Carter menehtyi joulukuun lopulla 100-vuotiaana. Hänet haudattiin viime viikolla.
Carterin poliittinen perintö on jakanut mielipiteitä. Urheilun osalta hän jätti monille 1970-80 -lukujen vaihteen huippu-urheilijoille pahan mielen päätettyään, ettei Yhdysvallat osallistu Moskovan 1980 kesäolympiakisoihin protestiksi Neuvostoliiton sotatoimista Afganistanista. Moni Yhdysvaltain liittolainen, kuten Länsi-Saksa ja Japani, osallistuivat boikottiin.
Boikotista ei ollut hyötyä. Yhdysvaltain poissaolon takia Neuvostoliitto voitti propagandakisoissaan enemmän kultamitaleita näyttäen mahtiaan omalle kansalleen. Afganistanista Neuvostoliitto vetäytyi vasta 1988, kun sosialistisen paperitiikerin sotakassa kilisi tyhjyyttään.
Vuoden 1980 presidentinvaalit Carter hävisi republikaanien Ronald Reaganille murskalukemin. Reagan miellytti äänestäjiä talouspolitiikkansa lisäksi isänmaallisuudellaan sekä Neuvostoliiton vastaisuudellaan.
Erääksi Yhdysvaltojen voittoon päättyneen kylmän sodan käännekohdista on mielikuvissa puhuttu Lake Placidin 1980 talviolympiakisojen jääkiekkoturnausta. Tuolloin Yhdysvaltojen yliopistojoukkue kykeni kaatamaan Neuvostoliiton armeijan ammattilaispelaajista kootun punakoneen maalein 4-3.
Tapahtumaa kutsutaan nimellä Miracle on the Ice eli suomeksi ihme jäällä. Yhdysvaltain joukkueen kultamahdollisuuksiin ei ennen olympialaisia juuri kukaan uskonut.
Neuvostoliitolta “kaapatun” jääkiekon olympiakullan onkin sanottu nostaneen amerikkalaisten isänmaallista itsetuntoa ja auttaneen siten kylmän sodan sankaria Reagania vaalikampanjassaan vaalivoittoon.
Mutta Yhdysvaltojen joukkueen olympiakulta ei ratkennut Neuvostoliitto-ottelussa. Tuolloin olympiamitalit ratkottiin loppusarjassa, jossa Yhdysvaltojen oli voitettava vielä Suomi.
Helmikuun 22. päivänä pelattu Neuvostoliitto-ottelu näytettiin Yhdysvalloissa tv:stä jälkilähetyksenä. 24. helmikuuta kello 11 itärannikon aikaa ja kello 8 länsirannikon aikaa alkanut Suomi-ottelu sen sijaan esitettiin suorana lähetyksenä.
Suomi-ottelua katsoi noin 35 miljoonaa ihmistä, mikä tuohon aikaan oli lähes 20 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä. Se on yhä kaikkien aikojen katsotuin jääkiekko-ottelu Yhdysvalloissa.
Suomi johti ottelua kahden erän jälkeen Jukka Porvarin ja Mikko Leinosen maaleilla 2-1. Yhdysvallat venyi päätöserässä kuitenkin 4-2 -voittoon ja hulabaloo oli valmis.
Jimmy Carteria ei katsomossa nähty. Hänen varapresidenttinsä Walter Mondale sentään saatiin paikan päälle.
Myöhemmin kisojen jälkeen Carter tietysti kutsui kultamitalijoukkueen Valkoiseen taloon. Pelaajien toiveesta presidentti tarjosi kiekkovierailleen hummereita, koska niiden väri muistutti kaadetusta Neuvostoliitosta.
Carter ei kuitenkaan saanut kiekkovoitosta kunnon pr:ää irti. Hän ei ollut seuraamassa ratkaisevaa kiekkofinaalia paikan päällä, mistä sai kansalta kritiikkiä.
Carter olisi varmasti päässyt tv:ssä julkisuuden sädekehään, jos olisi seurannut Lake Placidissa Suomi-voittoa legendaarisen olympiahallin katsomossa. Hän olisi voinut juhlia kiekkokultaa pelaajien kanssa pukuhuoneessa tv-kameroiden edessä.
On hyvin todennäköistä, että Suomi-ottelun väliin jättäminen saattoi viedä Carterilta ääniä presidentinvaaleissa. Tosin presidentinvaalien lopputulokseen sillä tuskin oli vaikutusta.
Suomi jäi Lake Placidin olympiakiekossa neljänneksi. Voitolla Yhdysvalloista Leijonat olisi ottanut hopeaa ja ”pilannut” kaikkien aikojen poliittisen kiekkotarinan.