Liigakauden aikana useampi hyvän uran tehnyt jääkiekkoilija ilmoitti lopettavansa. Oli erilaisia seremonioita, nostoja, lahjoja ja jäähyväisiä.
Viikonloppuna selvisi, että yksi todella merkittävän ja pitkän uran tehnyt kiekkoilija laittoi hokkarit naulaan: kyseessä on Jarkko Immonen, matalan profiilin hiljainen sankari. Tyypillistä oli, että hän ilmoitti asiasta omassa somessa koruttomasti ja tyyliinsä kuuluvasti.
Yhtä tyypillistä on, ettei hänen viimeinen seuransa Jukurit ollut ainakaan maanantaiaamuun mennessä huomioinut asiaa verkkosivuillaan millään tavalla. Ei myöskään JYP, jonka riveissä Immonen saavutti suurimmat kotimaan menestykset. Ei näkynyt mitään myöskään Leijonat.fi-sivustolla. Kaikella kunnialla otteluselostajaa, studioemäntää ja valokuvaajaa kohtaan, Jarkko Immosen uran lopettaminen olisi kaiken järjen mukaan voinut mennä uutisoinnissa mainittujen edelle.
Immonen pelasi harvinaisen pitkän uran. Lopettamispäätös tuli 42-vuotiaana. Kolme viimeistä kautta meni Jukurien isähahmona, todennäköisesti Olli Jokisen ajatusten mukaan tukemassa nuoria pelaajia esimerkillään.
Leijonissa hän pelasi kuudet MM-kisat ja kahdet olympialaiset. MM-kultajoukkueessa 2011 Immonen oli täysin keskeinen hahmo. Lisäksi uralta tuli yksi MM-hopea sekä kaksi olympiapronssia. NHL-kaukaloissa hän pelasi 20 ottelua, mutta toisen silloin kovatasoisen KHL:n mestaruuden hän voitti kuuden Venäjällä pelaamansa kauden aikana. Lisäksi urasta kaksi vuotta sujui Sveitsissä. Suomessa hän voitti Suomen mestaruuden JYPin riveissä sekä CHL:n mestaruuden.
Jarkko Immonen on siis maailmanmestari, Suomen mestari, Venäjän mestari ja CHL-mestari. Noilla meriiteillä olisi ehkä ollut paikallaan nostaa miestä jalustalle hieman enemmän kuin mitä tapahtui. Olkoonkin, että Immonen taaplasi tyylillään loppuun asti – antaa muiden olla isommissa otsikoissa, annetaan tekemisen puhua puolestaan.
