Jääkiekon SM-liiga tiedotti, että ensi kaudesta lähtien pudotuspelijärjestelmä uudistuu. Aiemman kymmenen joukkueen sijaan nyt 12 joukkuetta pääsee taistelemaan mestaruudesta maratonmaisen runkosarjan jälkeen. Tämä tarkoittaa, että runkosarjan sijalla 12 päätynyt joukkue voi hyvin voittaa Suomen mestaruuden.

Uusi systeemi lienee maailman joustavin, eikä vain jääkiekossa vaan myös monet muut lajit huomioon ottaen. Tuolileikki, jossa pelataan 60 ottelua ja sitten musiikki loppuu ja vain neljä jakkaraa jää tyhjäksi. No, onhan niitä turnauksia, joissa pelataan alkusarja, jossa pelataan vain alkulohkon sijoituksista ja pudotuspelivastustajasta – eikä alkusarjan peleillä ole missään vaiheessa ollut mitään merkitystä.

Asia on varmasti laskettu ja odotusarvo on se, että pudotuspelit myyvät niin hyvin, että kuvio on taloudellisesti kannattava. Mutta miten käy jo nyt puuduttavan runkosarjan? Kun joka vuosi kuuli jo aiemmin, että ”kyllä sitten pelataan, kun tosipelit alkavat” niin herää kysymys: mitä pelejä runkosarjan pelit sitten ovat? Perusteluissa sanottiin, että nyt kilpailu on kovempaa pääsystä neljän parhaan joukkoon ja se tuo jännitystä.

Tuskin: todennäköisesti neljä parasta on jo tiedossa hyvissä ajoin. Toinen perustelu oli, että uudessa systeemissä ovat mukana play-out -pelit eli kaksi viimeistä pelaa keskenään selviämisestä ja paikasta karsintoihin Mestiksen voittajaa vastaan. Todennäköisesti nämäkin joukkueet ovat selvillä hyvissä ajoin, joten ei tuokaan peruste ole kestävä.

Finassit painavat. Luotetaan siihen, että seuroilla on riittävän uskolliset fanit, jotka ostavat vuodesta toiseen kausikortit. Ja sitten lisääntyneissä pudotuspeleissä tehdään vielä mainio tili päälle. Oikeasti – ihan turha puhua kilpailullisista asioista, koska syy on päivänselvä: raha, jota tätä kautta pääsevät jakamaan useammat seurat.

Ei kuitenkaan tuomita ennen kuin on nähty. Voi olla, että skeptisyys on turhaa ja homma toimii kuin häkä. Kuluttajat sen viime kädessä päättävät. Jos homma toimii, katsojia riittää ja kassa kilisee, onneksi olkoon – silloin epäilevät Tuomaat, kuten tämän jutun kirjoittaja, voi häipyä takavasemmalle.