HIFK vahvisti keskiviikkona, ettei se jatka naisten edustusjoukkueensa toimintaa pääsarjatasolla Auroraliigassa.
Kustannukset Auroraliigassa ovat liian korkeat. Viimeisen seitsemän vuoden aikana HIFK on sijoittanut naisten jääkiekon edustustoimintaan noin 1,5 miljoonaa euroa, mikä on ollut pois junioritoiminnasta ja sitä kautta myös tyttöjunnujen valmennuksesta.
Asia tuli ilmi tiistaina Auroraliigan kokouksessa. MTV oli saanut vihiä HIFK:n päätöksestä ja uutisoi näin: ”Helsingin IFK on päättänyt yllättäen lopettaa koko naiskiekkotoimintansa”. ”MTV Urheilun tietojen mukaan on kuitenkin mahdollista, että HIFK jatkaa tyttökiekkotoimintaansa”.
Uutinen läikkyi pahasti yli ja MTV:n toimituksen olisi syytä käydä kriittinen palaveri sen pohjalta. Koko naiskiekkotoimintaa ei ollut tarkoitus lopettaa ja tyttökiekon toiminnan jatkoa ei missään vaiheessa ole kyseenalaistettu.
HIFK:n johto ei vastannut tiistaina MTV:n tiedusteluihin. Se johti osaltaan siihen, että liikkeelle tuli virheellisiä käsityksiä HIFK:n naisten jääkiekkotoiminnan jatkosta. HIFK sai MTV:n uutisen jälkeen valtavan lokamyrskyn niskoilleen, vaikka on päätöksellään itse asiassa ajamassa naisten jääkiekon etua tuotuaan ongelman rehellisesti edelle.
Naisten jääkiekko on Suomessa heikolla tolalla. Rekisteröityjä pelaajia on vain noin 6000. Auroraliigan kaupallinen menestys ei vakuuta, mihin HIFK:n päätöskin perustuu. Otteluissa käy Auroraliigassa vain muutama sata katsojaa peliä kohden keskimäärin.
Naisten maajoukkueen kilpailukykyisyys turvattiin 2018 pelaajille jaettavalla 10 000 euron apurahalla. Summa ei ole iso, mutta mahdollistaa kuitenkin pelaajan panostuksen urheiluun, jos hän ei pelaa ammattilaisena ulkomailla.
Auroraliigassa pelaajat eivät ole ammattilaisia. Sarjassa on myös valtavat tasoerot.
Käytännössä toimintaympäristö Suomen naisten pääsarjassa ei ole kehittynyt 1990-luvun lopulta paljoakaan. Syynä on, ettei maksavia asiakkaita juuri ole.
Jääkiekkoliittoa luonnollisesti syyllistetään. Mutta moni syyllistäjistä voisi katsoa myös peiliin.
Ammattilaisurheilun olemassaolo perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin. Todellista kysyntää ei ole, jos otteluissa ei ole yleisöä eivätkä pelit kerää suurempia katsojamääriä tv:ssä tai netissä.
Auroraliigan markkinointi ei varmastikaan ole mennyt putkeen. Jääkiekkoliittokin voisi tehdä lajin eteen enemmän. Verorahoilla tilannetta voisi korjata, mutta yhteiskunnalla on tärkeämpiäkin rahareikiä kuin ammattilaisuuteen tähtäävän aikuisten urheilusarjan tukeminen veronmaksajien pussista.
Jääkiekkoa seurataan Suomessa paljon. Naisleijonat kiinnostaa arvokisojen yhteydessä. Mutta Auroraliiga ei vaikuta kiinnostavan juuri ketään.
Moni naisten jääkiekon tilaa kritisoiva syyttää Jääkiekkoliittoa, mutta ei itse ota vastuuta. Auroraliigan tilanne varmasti kohenisi, jos siellä kävisi peleissä keskimäärin vaikka 1000 katsojaa. Naisten jääkiekon pääsarjaa voi tukea tehokkaasti ostamalla ottelulipun.
Suomessa naisten Superpesistä voi pitää menestyvänä tuotteena. Siellä on vuosikymmenten seurakulttuuri ja pelit ovat yleisömenestyksiäkin. Ei ole perusteltua väittää, ettei jääkiekossa pystyttäisi muka samaan.
Kyse on katsojien asenneongelmastakin. Naisten jääkiekkoa ja jalkapalloa vähätellään Suomessa yhä ja pitkälti siksi, koska ne ovat melko nuoria lajeja.
Muistettakoon, että vielä 1980-luvulla helsinkiläisissä kouluissa jääkiekkoa pelasivat vain pojat. Tytöille järjestettiin samaan aikaan kaunoluistelua.
Joka tapauksessa HIFK:n vetäytymisilmoituksesta toivoisi seuraavan kriittistä keskustelua. Jääkiekkoliitossa on nyt pikaisen kriisipalaverin paikka.
Otto Palojärvi