HIFK sai melkoisen julkisuusboostin heinäkuun loppupuolen kunniaksi. Median huomio ei suinkaan johtunut megahankinta Panu Miehon paluusta seuraan vaan Joonas Raskin vapaa-ajanviettotavoista.

Vauhdikkaan lauantain seurauksena HIFK ilmoitti, että Rask saa varoituksen ja hakeutuu hoitoon. Pelaaja on nöyränä tämän hyväksynyt, kertoi seurajohto.

Rask kunnostautui esittämällä hääseurueelle ylimääräisen ohjelmanumeron, johon kuului verbaalista viihdykettä, strip-tease-elementtejä ja sekä ilmeisesti myös vähemmän hauskana pellenä oleminen.

Tämän seurauksena HIFK:n uusi toimitusjohtaja pääsi puhumaan juurta jaksaen medialle asioista, jotka kaiken järjen mukaan kuuluisivat urheilujohtajan rooteliin. Toimitusjohtajahan korosti HIFK:n taannoisessa mediatilaisuudessa, että hän pysyy urheiluasioista visusti loitolla – no, eihän tapaus Rask sinällään urheiluun liittynyt, mutta koska kyseessä on pelaaja, olisi luullut Janne Pesosen olevan se henkilö, joka julkisuudessa esiintyy.

Ja ehkä olisi ollut hyvä, jos näin olisi ollut. Aika monelta ristiriitaiselta lausunnolta olisi todennäköisesti vältytty. Yhtenä helmenä alkumetreillä annettu tuomio ja paheksunta pelaajan toiminnasta, mutta vähän myöhemmin haastattelussa sanottuna, että ”haluamme ensin tietää, mitä on tapahtunut”. Eli tuomitsemme tapahtuneen, mutta emme tiedä, mitä oli tapahtunut.

Toinen helmi oli luonnollisesti se, että uusi toimitusjohtaja kertoi tarjonneen loukatulle pariskunnalle mahdollisuuden tavata Joonas Rask – tietysti se olisi ollut varmasti pariskunnan suurin mahdollinen toive nähdä oikein silmästä silmään uudestaan öykkäri, joka kännispäissään pilasi pariskunnan hääjuhlat.

Olihan niitä muitakin, mutta menkööt se sitten aloittelun piikkiin.

Siviiliminä ei tee typeryyksiä

Joka tapauksessa tämä oli hyvä muistutus Raskille ja muille huippukiekkoilijoille (ja urheilijoille), että saavutetussa asemassa ei ole olemassa mitään omaa aikaa tai rajattomia vapauksia. Esimerkiksi Rask on huippuseuratun HIFK:n pelaaja 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Ei ole olemassa sitä luksusta, että ”mä olin vapaalla” tai että ”mulla oli loma”. Se on tuon ammatinvalinnan varjopuoli – ei ole mitään urheilijaminää tai siviiliminää, etenkään silloin, kun tekee jotain typeryyksiä.

Keltainen kortti tuli, tuskin tulee punaista. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, mitä kovin aktiivisesti ja kärkkäästi kommentoiva pelaajayhdistys miettii tästä casesta? Tuskin olisi kovin helppo puolustaa Raskin käytöstä, mutta samaan aikaan muistuttaa, että Rask (viitaten toimitusjohtajan sanoihin) tuomittiin julkisuudessa ENNEN kuin toimitusjohtaja oli pelaajan kanssa puhunut. Tai sitä, että nyt annettu varoitus kerrottiin julkisesti – ainakin yleensä työelämässä ei työnantajalle ole kovin suotavaa tehdä annetuista varoituksista tai vastaavista sanktiosta julkisia.

Ensi kaudella #88 ilahduttaa taas päädyn faneja muutamalla harvalla tehdyllä maalilla. Ehkäpä silloin mietitään, että kylläpäs Joonas on sitten melkoinen ”maalitekokone”.

Faneilla on lyhyt muisti, joten kyllä se siitä.

Hannu Siltanen