Suomesta ei löydy joukkuetta, joka voittaisi Tapparan kolme kertaa perättäin, kun otteluissa on panosta. Kolmea perättäistä voittoa ei voi tulla onnekkailla pompuilla eikä edes huonoilla tuomareilla. Kolmen ottelun sarjassa parempi joukkue voittaa ainakin yhden pelin. Yhtälö on vielä hankalampi, kun muistetaan, että kaksi noista kolmesta ottelusta on paremman joukkueen kotikaukalossa.

Kiekkojännäreiden kannalta huono uutinen: tämä oli tässä. Pelicans ei tule tuosta nousemaan ja Tappara voittaa kolmannen perättäisen mestaruutensa. Tänä vuonna ehkä hieman uusin metodein, mutta silti edelleen valtakunnan valtiaana. Kone jauhaa vuodesta toiseen, uusia ratkaisijoita löytyy lähtijöiden tilalle ja tietty tapparalaisuus on selkärankana.

Pelit pitää tietysti pelata pois ennen kuin Kanada-maljaa jaetaan. Silti – lähtökohta sille, että kannu matkaisi Lahteen, on miltei mahdoton, edellä mainituista syistä. Kun pelataan sarjaa, paremmat pelaajat ja parempi joukkue vetää pitemmän korren.

Hieman epä-tapparamaisesti Pelicansille tarjottiin mahdollisuus. Kahden suvereenin voiton jälkeen Tappara tarjosi haastajalle viisi keskinkertaista erää. Tai oikeastaan kuusi ja puoli, koska kolmas finaali ratkesi niinkin myöhään. Kolmannessa ottelussa Tappara ei ollut oma itsensä ja Pelicans rankaisi ryöstöllä.

Neljännessä ottelussa Tappara oli ensimmäisen erän täysin yössä ja peli olisi voinut oikeasti ratketa jo silloin. Pelicansin 2-0 johto oli tapahtumiin nähden liian pieni. Toisessakin erässä Pelicansilla oli saumansa mennä kolmen maalin johtoon ja todennäköiseen voittoon. Ei onnistunut ja Tapparalle jäi oljenkorsi.

”Ratkaisijarepertuaari on todella laaja”

Eikä niin ohutta oljenkortta ole johon Tappara ei tarttuisi. Anton Levtchi ja Veli-Matti Savinainen ottivat aloitteet käsiinsä eikä tuntemattomampi ketjukaveri Otto Somppikaan jäänyt statistiksi. Tehottomuuden kanssa tuskaillut Levtchi teki hattutempun ja Savinainen kuittasi kolme syöttöpistettä, myös Nick Baptisten tekemään jatkoaikamaaliin. Tapparasta kertoo paljon se, että kultakypärä pelasi kuusi viimeistä peliä, joista kolme finaalia, ilman pisteen pistettä, mutta joukkue voitti silti. Ratkaisijarepertuaari on todella laaja.

Pelicans lähtee tekemään ihmettä sunnuntaina. Tappara nukkui kolmannen ottelun, ei nuku toista kertaa kotonaan. Jos Pelsu ihmeen tekee, edessä olisi vielä kaksi seuraavaa ihmettä. Niin hienosti kuin joukkue taistelee ja laittaa itseään likoon, vastassa on Tappara. Jauhava kone, jota on niin helppo vihata, mutta samaan aikaan vähintään ihailla.

Junnu Vainio osui jo aikoja sitten nappiin: Tappara on terästä. Ja tulee olemaan sitä tänäkin vuonna, toivoivat jääkiekkoromantikot mitä tahansa. Toiset tulee kaukaa perästä.

Hannu Siltanen