Tuleva liigakausi on tuttuun tapaan mielenkiintoinen kaukalossa, mutta erityisen kiehtova myös sen ulkopuolella. Suomen jääkiekkoilijat ry, eli kotoisemmin pelaajayhdistys on viime vuosina alkanut uhitella enenemässä määrin pelaajien työnantajille. Viimeisin käänne nähtiin maaliskuun alkupuolella, kun pelaajayhdistys syytti Jääkiekon SM-Liigaa, sen seuroja ja Suomen jääkiekkoliittoa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja kartellista ja teki Kilpailu- ja kuluttajavirastolle asiasta tutkintapyynnön.

Pelaajayhdistys edustaa Liigapelaajien lisäksi myös Mestis-pelaajia, joten ilmeisesti jäsenistön osan etuja ajetaan esittämällä vaatimuksia sarjan avaamisesta, jotta ”kilpailu vapautuisi”. Kovin paljon tätä enempää ei voi ammattiliitto omaa oksaansa sahata, ja olen melko varma, että oikeasti tässä on kyse julkisuudenkipeydestä ja munamiekkailusta, eikä mistään aidosta edunvalvonnasta.

No, ensinnäkään Liiga ei ole suljettu. Sinne on noussut tällä vuosituhannella kuusi joukkuetta, mikä tarkoittaa noin 170 työpaikkaa pelaajille. Missä tahansa sarjassa ympäri maailman likimain kaikki rahat päätyvät aina pelaajien taskuihin, näin myös Suomessa. Pelaajat ovat siis hyötyneet kaikkein eniten.

Toisekseen putoamisuhan nojalla liigajoukkueiden ajaminen kulutuskilpailuun johtaa väistämättä siihen, että jotkut seurat ajautuvat talousvaikeuksiin tai jopa menevät nurin. Ja kun Mestiksestä on paha lähteä Jokereita lukuun ottamatta nostamaan lisää joukkueita Liigaan, talousvaikeudet tarkoittavat väistämättä sitä, että pelaajien palkat laskevat tai pahimmassa tapauksessa työpaikat vähenevät.

Yllätys, yllätys

Kuulemani mukaan pelaajayhdistyksen johdossa oltiin siinä uskossa, että tutkintapyynnön voi vetää pois Kilpailu- ja kuluttajavirastosta ja näin Liigan johdolle myös ilmoitettiin. Mutta yllätys, yllätys: sitä ei voi vetää pois. Eli jos kyseessä oli pelaajayhdistyksen bluffi, se meni nyt sitten reisille, koska prosessi on käynnissä, eikä se pysähdy ennen nuijan kopsahdusta.

Mikäli kantelu kartellista johtaa viranomaispäätökseen, joka pakottaa Liigan avaamaan ovet kenelle vain, alkaa suomalaisessa ammattilaisjääkiekkoilussa aikamoinen remontti. Ja kun ainoa liikkuva osa kiekkoseurojen kulurakenteessa on pelaajapalkkiot, ei tarvitse kauan miettiä, mikähän mahtaa olla se kohta, mistä vyötä aletaan kiristää.

Se on nyt sitten herran hallussa, mitä sieltä tulee. Ainakin urheilumedia on muutamaa toimittajaa lukuun ottamatta melko vankkumattomasti pelaajien asialla, joten julkinen paine voi hyvinkin vaikuttaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulkintoihin.

Pelaajayhdistys on väläytellyt myös lakon mahdollisuutta, jos ei saa paikkoja työnantajien kokouspöydissä ja pääse vaikuttamaan asioihin, joiden maksajia työnantajat ovat.

Jos pelaajayhdistys julistaisi lakon, loogisesti sen pitäisi koskea koko jäsenistöä, eli Liigan lisäksi Mestistä ja naisten Auroraliigaa. Okei, kahden jälkimmäisen kohdalla se ei olisi suuri ongelma, sillä palkkaa saa hyvin harva pelaaja ja jos ottelutapahtumia jää järjestämättä, seurat pääsääntöisesti säästäisivät rahaa. Pelaajilla olisi enemmän aikaa opiskeluun ja töissä käymiseen.

Myrkkyä seurojen taustayhtiöille

Liigan meneminen säppiin olisi tietysti seurojen taustayhtiöille myrkkyä, koska ottelutapahtumat ovat voitollisia, ja tv- ja muut yhteistyösopimukset ovat sidonnaisia pelattuihin otteluihin.

Pahiten ottaisivat kuitenkin siipeen nuoret ja keskituloiset pelaajat – eli enemmistö – joilla jäisi lakon ajalta palkat saamatta, eikä pelaajayhdistyksellä liene takanaan muhkeata sotakassaa pitkittyvän työtaistelun varalta. Valtaosa liigapelaajista tienaa sen, mitä keskituloinen suomalainen palkkatyöstään ansaitsee. Ei heillä ole varaa ilman tuloja lakkoilla paria kuukautta pidempään, tuskin edes sitä.

Herää siis kysymys, kenen etuja pelaajayhdistyksen johdossa mietitään? Sen hallituksessa istuu kaksi naisjääkiekkoilijaa, yksi Mestis-pelaaja, kaksi Liigan pitkäaikaista (hyväpalkkaista) sarjajyrää, sekä kuusi entistä ja nykyistä pelaajaa, jotka ovat vedelleet pitkän uran Suomessa ja ulkomailla kovalla tilillä.

Myös lakkomahdollisuuden väläyttelyn olisi siis parempi olla bluffia. Enkä ymmärrä ollenkaan, mistä se jatkuva marina johtuu, sillä Suomessa pelaajilla on hel-vetin hyvät oltavat. Palkat ovat hyvät, terveyspalvelut loistavat, eläkekertymä moninkertainen taviksiin verrattuna ja ammattina on se, mitä jokainen pelaaja on pikkulapsesta lähtien halunnut tehdä.

Varmaankin hyvistä oloista tulee arkea ja sen hyvän tajuaa vasta, kun se viedään pois. Ääriviivat katoavat, jos katsoo liian läheltä.

Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija