Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueen kannattajat ovat Suomessa todennäköisesti uskollisimpia kaikista.

”En gång IFK, alltid IFK”, he julistavat.

Uskollisuuden laatua ja määrää ei tietenkään voi mitata, vaan näkemys perustuu kirjoittajan reilun 40 vuoden kokemus- ja havaintoperäiseen mutu-tutkimukseen urheilukatsomoissa.

Ja sanovathan faktatkin, että IFK:n kannattajien täytyy olla todella uskollisia.

Suomen pääkaupungin seura on voittanut vuosina 1984–2025 eli 41 kaksi Suomen mestaruutta: keväinä 1998 ja 2011.

Kaksi.

Huonousennätykset rikki

Siitä lähtien kun IFK nousi SM-sarjaan kaudeksi 1967–1968, pisin mestaruuksien väli on keväästä 1983 kevääseen 1998. Siis 15 vuotta.

Tämä ”ennätys” menee rikki, sillä IFK ei voita mestaruutta keväällä 2026. Näin ollen vuoden 2011 mestaruudesta ehtii vierähtää ainakin 16 vuotta ennen seuraavaa.

Juuri nyt IFK:n aura kyntää syvemmällä kuin koskaan.

Mike Eavesin surullisenkuuluisalla päävalmentajakaudella 1996–1997 IFK jäi yhdeksänneksi. Sitä pidettiin katastrofina.

Keväällä 2002 ja 2014 IFK löytyi sarjataulukon kymmenenneltä sijalta. Sen huonommin joukkue ei ole sijoittunut pääsarjassa koskaan.

Nyt tämäkin huonousennätys on vaarassa rikkoontua. Olli Jokisen luotsaamalla miehistöllä on täysi työ kiriä edes 12 joukkueen pudotuspeleihin.

On aikoihin eletty.

Järeät konstit käyttöön

Jopa uskollisimpien kannattajien pinna on nyt kiristynyt äärimmilleen. Tai oikestaan se on lopussa.

Uskollisuuden kääntöpuoli on se, että IFK:n kannattajat ovat myös kenties kriittisimpiä kaikista. Heillä on tähän täysi oikeus.

IFK:n resursseilla tulosten on oltava parempia.

Kun mikään muu ei ole auttanut, IFK:n kannattajat ottivat keskiviikkona järeimmät konstit käyttöön.

Mikään muu kannanotto tai protesti ei voi olla yhtä voimakas kuin se, mitä Nordenskiöldinkadulla nähtiin ja kuultiin JYP-ottelussa.

Tai siis ei kuultu.

Täydellinen hiljaisuus.

IFK:n kannattajapääty oli ottelun alussa viiden minuutin ajan täysin hiljaa.

Vaikuttavaa. Todella vaikuttavaa.

Samaan aikaan kulmauksessa komeili neljä lakanaa, joiden viesti ei jäänyt epäselväksi.

Nybondas.

Eskola.

Pesonen.

Eikö hävetä?

Huh.

Pesonen ei voi onnistua

Vastaus on: kyllä ja ei.

Jos Tom Nybondas ymmärtäisi hävetä tai tietäisi, millaisesta tunteesta on kyse, hän olisi armahtanut IFK:n jo vuosia sitten poistumalla takavasemmalle.

Nybondas toimi pitkään IFK:n liigajoukkueen urheilujohtajana ja on nykyään HIFK:n pääomistajan Ishockey rf:n seurajohtaja.

Monet seuran asioista perillä olevat pitävät Nybondasta seuran surkean tilan pääarkkitehtina.

Jaakko Eskola on HIFK:n hallituksen puheenjohtaja. Hänen häpeämisistään on mahdoton sanoa mitään.

Se sen sijaan on varmaa, että nykyistä urheilujohtajaa, entistä huippupelaajaa Janne Pesosta ainakin **tuttaa.

Kokematon urheilujohtaja työskentelee ympäristössä, jossa hänelle ei ole käytännössä annettu mahdollisuutta onnistua. Se johtuu seurakulttuurista ja siitä, että esimerkiksi edellä mainitut satraapit lopulta vetelevät naruista.

Jos ja kun kannattajat haluavat muutosta, keskiviikon protestin jälkeen näillä on vain yksi järeämpi keino käytettävissään.

Näiden pitäisi jättää kokonaan saapumatta otteluun. Tai ainakin saapua matsiin huomattavasti myöhässä.

Nähdäänkö tällä kaudella vielä typötyhjä Nordis?

Harri Pirinen