Tappara on dynastia. Tappara on hallitsija. Tappara on terästä ja toiset tulee kaukaa perästä. Tampereelle on rakennettu jatkuvaa tulosta jauhava kone, joka harvemmin yskii ja toimii aina, kun siihen on suurin tarve. Eikä näytä vaikuttavan, että koneen osasia hajoaa tai katoaa, uudet palaset löytyvät tilalle. Eikä näytä edes siltä, että konemestarin vaihtuminen vaikuttaisi oikeastaan mitenkään – ei ainakaan lopputulokseen.
Viime kaudella Tappara juhli mestaruutta ja avainpelaajana hääräsi Jori Lehterä, hyvänä kisällinä Valtteri Merelä. Kumpikin nosti kytkintä, mutta Tappara ei olisi Tappara, jos asia olisi jotenkin hetkauttanut. Näin on tapahtunut niin monta kertaa aiemmin. Jukka Peltolan piti olla täysin korvaamaton kapteenina ja Kristian Kuuselaa ei pysty mitenkään paikkaamaan. Ja monia muita vastaavia esimerkkejä.
Tappara hallitsee kentällä, mutta se hallitsee myös rakennustyön. Missään muualla ei niin määrätietoisesti haeta joukkueelle sopivia pelaajia. Näitä pelaajia ei hankita pistepörssin mukaan vaan sen vuoksi, että he sopivat Tapparan suunnitelmiin ja heitä kehitetään monen vuoden projektina. Ei kiertolaisena pitkään ollut Kuuselakaan ollut heti ykkösketjun mies. Tai myöhemmin Henrik Haapala tai nykyjoukkueesta Petteri Puhakka eikä Otto Rauhalakaan, joka hoiteli kapteenin tehtävät Peltolan malliin loistavasti johtajana ja vielä maalintekijänä. Rauhala on toki oma kasvatti, mutta Puhakka hankittiin nuorena poikana Kärpistä. Ja sama oma mylly jauhaa laatujyviä: kuka olisi uskonut, että Oiva Keskinen olisi se pelaaja, jonka täytyi johtaa, kun Anton Levtchi piti tehosiestaa välierin lopussa ja finaalien alussa.
Kuka on Otto Somppi (kuvassa)? Hyvä kysymys, jonka kuuli monilta. Jälleen yksi esimerkki siitä, että Tapparassa pidetään silmät auki. Jokeri-kasvatti oli vuosia rapakon takana, kunnes tuli Suomeen ja Lukkoon. Yksi kausi Raumalla varsin vähäisin pistein, mutta silti siirto Tapparaan. He näkivät Sompissa jotain, mitä muut eivät nähneet. Ja mies juhlii nyt Suomen mestaruutta hieman nimekkäämpien ketjukavereittensa, Anton Levtchin ja Carter Camperin kanssa. Heikki Liedes oli Lukossa luotettava pelaaja, Tapparassa ratkaisevan finaalin avausmaalin tekijä. Tarinoita on monia: Tapparan ylivoimaa tälläkin sektorilla.
Seuran reagointikyky on myös erinomainen. Olli Juolevi tuli yllättäen markkinoille eikä tuntunut herättävän kiinnostusta – paitsi Tapparassa. Juolevi pelasi erinomaiset pudotuspelit ja oli yksi tärkeä palanen kokonaisuutta, etenkin, kun Luke Witkowski putosi pelistä pois. Tobias Ekberg hankittiin myös kesken kautta ja hänkin osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi. No, ei kaikki mene ihan nappiin, sillä Tyler Matsonin rooli jäi täysin olemattomaksi mestarijoukkueessa. Onnistumisten vaakakupissa on kuitenkin huomattavasti enemmän painoa kuin epäonnistumisten.
Tulos on eri asioiden summa. Organisaatio on näyttänyt osaamisensa kerta toisensa jälkeen. Reagointikyky on loistava. Pitkäjänteinen kehitystyö aivan ainutlaatuista. Voittamisen osaaminen ja kulttuuri omaa luokkaansa. Valmennus osaavaa ja vaativaa. Suomen hienoin jäähalli. Ja ylivoimaisesti paras joukkue, jälleen kerran.
Tappara on ansainnut dynastiansa. Sattumalta se ei ole syntynyt.
