HIFK:n synkkä viikko jatkui surkeasti päättyneen SaiPa-sarjan jälkeen perjantaina suru-uutisella seuravaikuttaja Frank Mobergin kuolemasta. Moberg oli 85-vuotias.
Mr. IFK-nimellä tunnettu Moberg toimi HIFK:ssa eri johtotehtävissä 1968-2003. Hänen merkitystään HIFK:ssa ei voi vähätellä.
HIFK voitti viisi Suomen mestaruutta vuosien kausien 1968-83 aikana. Sen jälkeen HIFK onkin voittanut mestaruuden vain kahdesti.
Mobergin ansiot tuossa 15 vuoden menestystarinassa ovat kiistattomat. Mutta kiistatta hän oli vaikuttamassa siihenkin, että HIFK kulki sittemmin pettymyksestä toiseen.
Jokerit putosi SM-liigasta 1987 ja HIFK oli sen jälkeen muutaman vuoden ajan kiistaton Stadin kingi. Urheilujohtajauransa huipulla ollut Moberg sortui ylimielisyyteenkin, josta Jokerit lopulta hyötyi pyyhkien HIFK:lla 1991-97 lattiaa.
1990-luvulla Suomen kiistatta valovoimaisimmat kiekkopersoonat olivat Harry Harkimo ja Teemu Selänne. Molemmille Moberg antoi HIFK:ssa pakit.
Selänne oli vuonna 1988 vasta 17-vuotias, mutta jo täysin pääsarjatasoinen pelaaja. Moberg tarjosi Selänteelle sopimusta HIFK:hon. Selänne olisi saanut HIFK:ssa ensimmäisestä vuodesta 10 000 markkaa ja toisesta vuodesta 15 000 markkaa. Jokaisesta harjoituksesta hänelle olisi lisäksi maksettu 50 markkaa.
Tarjous oli erittäin huono, eikä Selänne sitä hyväksynyt. Hän päätti samalla, ettei pelaisi koskaan HIFK:ssa.
Moberg toimi vuoteen 1989 MM-kisoihin saakka Leijonien joukkueenjohtajana. On väitetty, että hän olisi suivaantunut, ettei Selänne hyväksynyt HIFK:n tarjousta ja halusi siksi, ettei Selännettä valittaisi 1989 MM-kisoihin.
Tuolloin maajoukkueen päävalmentajana toimi Pentti Matikainen, joka oli myös HIFK:n päävalmentaja. Matikainen myönsi Selänne-kirjassa, että Selänteen jättäminen maajoukkueesta pois oli virhe, mutta ei myönnä, että Selänteen HIFK-kieltäytyminen vaikutti siihen, ettei Selännettä MM-kisoihin valittu.
Maailmanympäripurjehtija Harry Harkimo oli samoihin aikoihin tuonut HIFK:lle julkisuutta poseeraamalla purjeveneessä HIFK:n pelipaidassa. Harkimoa kiinnosti urheilujohtaminen ja hän olisi halunnut fanittamansa HIFK:n hallitukseen. Mobergille Harkimo ei kuitenkaan kelvannut.
Tästä suivaantuneena Harkimo päätyi Jokereihin, jonne Kalervo Kummola hänet houkutteli. Harkimo loikin Jokereissa melkoisen menestystarinan, joka vuosina 1992-97 tuotti neljä Suomen mestaruutta.
Jokereiden suosio kasvoi erityisesti Selänteen avulla, joka oli kaudella 1991-92 Jokereissa aivan maaginen. Moberg ja HIFK saivat seurata Harkimon ja Jokereiden menestystarinaa hampaitaan kiristellen.
Vuoteen 1997 saakka Jokerit vei ja HIFK vikisi. Mobergin oli myönnettävä, että hänen yksinvaltiuden aikansa oli ohi. Vastuuta oli jaettava muillekin.
HIFK:n urheilutoimenjohtajaksi Moberg pestasi 1996 Jarmo Kekäläisen. Hän nosti yhden floppikauden jälkeen HIFK:n mestariksi 1998 Liigan historian kenties nimekkäimmällä joukkueella.
Tuolloin Jokereiden suuruuden ajatkin olivat ohi, kun huuma hiljalleen alkoi uudella Hartwall-areenalla näivettyä. Siitä eteenpäin HIFK ja Jokerit kulkivat eteenpäin tasavahvoina organisaatioina, kunnes Harkimo 2013 päätti myydä seuransa ja areenansa venäläisille.
Moberg oli tavallaan ratkaisevassa roolissa Jokereiden 1990-luvun menestystarinassa. Sitä ei välttämättä olisi tapahtunut ollenkaan, jos hän olisi ottanut Harkimon HIFK:n hallitukseen ja tarjonnut Selänteelle arvoistaan sopimusta.
Selänteen ja Harkimon vetoavulla HIFK olisikin saattanut olla 1990-luvulla huimassa menestysputkessa.
Otto Palojärvi