Neljällä voitolla Liigakautensa aloittanut HIFK sai lauantaina sokkihoitoa kotikaukalossa SaiPalta. Vedenjakaja tuo peli ei tietenkään ollut, mutta paljasti monta asiaa HIFK:n joukkueesta.
HIFK oli alkukierroksilla sarjan paras joukkue, ehkä hitusen vastoin odotuksia. Joukkueella on toki sarjan korkein ilmoitettu pelaajabudjetti, mutta kun rosteria katsoo, niin haiskahtaa siltä, että useammalla kärkipelaajalla on ns. takapainoinen sopimus tai sitten parikymppisille pelaajille maksetaan kuusinumeroisia rahoja. Jälkimmäiseen en usko ja veikkaan, että kauden aikana nähdään hyvin vähän pelaajahankintoja.
Fanit kävivät joukolla Ville Peltosen kimppuun somessa viime kauden jälkeen, mutta entinen HIFK:n kippari on keskittynyt työntekoon ja itse asiassa joukkue on pelannut vähintään yhtä hyvin kuin viime kaudella. Peltosen pää on pysynyt kylmänä ja fokus on oikeissa asioissa.
HIFK:n kärki on ehkä sarjan paras. Ykkösketjun laitahyökkääjät Iiro Pakarinen ja Kristian Vesalainen ovat fysiikaltaan NHL-tason pelaajia: jotain muuta sitten puuttuu, koska muuten he pelaisivat rapakon takana. Kovia karjuja tähän sarjaan joka tapauksessa. Jori Lehterä on edelleen Liigan paras sentteri, ja 38 prosentin teholla pyörivän ylivoimapelin aivot. Tällä osastolla joukkueella ei ole mitään ongelmaa, eikä ole mitään syytä odottaa, että ykkösketju ei pelaisi tällä tasolla jatkossakin.
”Ihmisiä ne pelaajatkin vain ovat”
Neljän peräkkäisen voiton jälkeen lauantaina tuli pahasti turpaan SaiPalta, mutta sitä ei pidä tuijottaa liikaa, vaikka kahdeksan maalia omiin noloa onkin. Perjantaina HIFK voitti vieraissa Tapparan, vieläpä suht pystyyn, ja se oli joukkueen ensimmäinen voitto Nokia-areenalla. Oli odotettavissa, että ulospuhallus saattaa tulla, koska edessä oli kolmas peli neljään päivään ja vastassa ”vain” SaiPa. Ihmisiä ne pelaajatkin vain ovat.
Vielä on aikaista, mutta kurkataan tuloksien taakse ja mietitään vähän etukäteen, mitä HIFK:lla voi olla edessään tällä kaudella. Vaihtoehtoja on mielestäni kaksi ja molemmissa on samat liikkuvat osat.
Stadilaisittain parempi skenaario on se, että tuloksenteko jatkuu ja joukkue keikkuu sarjakärjessä jatkossakin. Jotta näin tapahtuu vielä syyskuun jälkeen, monelta pelaajalta pitää nähdä paljon enemmän kuin tähän mennessä. Kyse ei ole pelitavasta, vaan siitä, miten hyvin pelaajat pelaavat.
Kakkosketjun Petr Kodýtek on tehnyt tehot 0+7, joista vain 0+2 ylivoimalla, mutta jotenkin sitä wanhan liiton miehenä kaipaisi sentteriltä enemmän johtavaa olemusta kaukalossa. Kolmos- ja nelosketjujen preesensit ovat olleet jossain vähäisen ja olemattoman välillä. Niiden ketjujen tehtävä on tuoda peliin energiaa, mutta sitä pitäisi nähdä enemmän, laitojen pitäisi rytistä ja jätkien pitäisi päästä tehotilastossa edes nollaan. Parhaimmillaan energiaketju on sellainen, että kukaan ei halua sitä vastaan pelata.
Puolustuksessa Luke Martin lienee Liigan paras kiekollinen pakki ja järjettömän kova ase ylivoimapelissä. Mutta pakkikaluston murikoista Ilari Melart on loukkaantuneena (taas), Ronald Knotista ei oikein osaa vielä kunnon mielipidettä muodostaa ja Tony Sund on ollut ihan ok. Petteri Lindbohm on parhaimmillaan sarjan paras yleispuolustaja, mutta hän on tällä hetkellä olemukseltaan ehkä kolmasosan siitä, mihin pystyy.
Kaikki luetellut asiat ovat sellaisia, että ne voivat mennä parempaan suuntaan. Siinä tapauksessa HIFK on ehkä snadisti yllättäen yksi mestarisuosikeista. Mutta jos taso ei kasva ykkösnyrkkiä laajemmaksi, HIFK voi olla lirissä. Nyt kärki on liian kapea.
Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija
