Suomi jäi kolmatta kertaa peräkkäin rannalle jääkiekon miesten MM-turnauksen mitalipeleistä.
Samaan aikaan voi lohduttautua sillä, että parhaat suomalaispelaajat tahkovat Pohjois-Amerikassa Stanley Cupin konferenssifinaaleja. Tositoimissa siellä on pari kentällistä Suomen 2026 olympiajoukkueen pelaajia.
Mutta Milanon olympiakisoista sittenkään odotettavissa menestystä? Viime helmikuussa 4 Nations Face-Off -turnauksessa Yhdysvallat ja Kanada olivat selkeästi Suomea vahvempia.
– 4 Nations oli ihan spesiaali tapahtuma. Todella nopea tapahtuma. Siellä kuitenkin Ruotsi-voitto oli hyvä suoritus, arvioi Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen torstaina Tukholmassa MM-kisojen USA-tappion jälkeen.
Jukka Jalosen päävalmentajuuden menestysvuosina 2019-22 Leijonat voitti neljästä turnauksesta kolme ja sijoittui kerran toiseksi. Silloin tiivis viisikkopeli ja kiekonhallinta toivat Leijonille kilpailuetua. Suomella oli tavallaan ajatus muita edellä.
Enää näin ei ole. Vuoden 2024 MM-kisoissa Leijonat hyytyi puolivälieriin nihkeän turnauksen päätteeksi. Mediassa arvioitiin Jalosen tarjonneen ”lämmitettyä hernekeittoa”.
Pennanen myönsi torstaina epäsuorasti, ettei Leijonilla olisi enää samaa kilpailuetua kuin 2022.
– On todella haastavaa löytää kilpailuetua kansainvälisessä pelissä. Kilpailu kovenee koko ajan. Kovia pelejä on, hän sanoi.
Lohduttautua voi sillä, että maajoukkueturnaukset ovat lyhyitä, mikä kasvattaa yllätyksen mahdollisuutta. Pudotuspeleissä menestys ratkeaa yksittäisissä otteluissa ja sattumalla on enemmän merkitystä. Sen sai huomata Kanada puolivälieräottelussa Tanskaa vastaan hävittyään 1-2.
Suomi voi kaiken mennessä nappiin voittaa Milanossa ensi helmikuussa vaikka olympiakultaa. Marginaalithan ovat pieniä. Suomen maalivahtiosasto, puolustajat ja huipputason NHL-hyökkääjät luovat riittävän materiaalin, jotta kolme kovaa pudotuspeliottelua voitaisiin voittaa.
Suurempi huoli on pelaajakehityksessä. Tulevan kesän NHL-draftissa välttämättä yhtään suomalaista ei tulla varaamaan kahdella ensimmäisellä kierroksella. Ja juniorivalmentajilta on kiirinyt puhetta, ettei seuraavissa ikäluokissa ole samoja määriä huippulahjakkuuksia kuin 1990-luvun loppupuolen ikäluokissa.
Jääkiekko on kallis harrastus. Lapsiperheet ovat taloudellisesti kovilla ja lapsille valitaan mieluummin halvempia harrastuksia.
Ikäluokat myös pienenevät. Vuodessa Suomeen syntyy nykyään alle 50 000 lasta. Se vaikuttaa väistämättä jääkiekon harrastajamääriin.
Ja ilmastonmuutoksesta seuraa leudompia talvia. Ulkojäillä harjoitellaan vähemmän. Omatoimisen harjoittelun puute vaikuttaa väistämättä pelaajakehitykseen negatiivisella tavalla.
On täysin realistinen uhkakuva, ettei Suomi 2030-luvulla taistele enää jääkiekon arvoturnauksissa kirkkaimmista mitaleista. Jo pääsy välieriin voi olla silloin valtava onnistuminen, kuten Latvialla 2023 tai Tanskalla 2025.
Otto Palojärvi