Suomen jääkiekkomaajoukkue otti Milano Cortinan olympialaisissa ensimmäisen voittonsa, kun alkulohkon toisessa ottelussa Ruotsi kaatui maalein 4-1.

Voitto oli Suomelle Ruotsista parhaat vastaan parhaat olympiaturnauksessa ensimmäinen sitten vuoden 1998 ja Naganon olympialaisten. Tuolloin Suomi voitti puolivälierän maalein 2-1. Tätä seurasi tappiot Torinon finaalissa, Vancouverin alkusarjassa ja Sotshin välierässä.

Antti Pennasen valmentama Suomi teki ottelussa Ruotsia vastaan kolme maalia maalivahti Filip Gustavssonin taakse.

Ottelun avausmaali syntyi olympiadebytantti Nikolas Matinpalon toimesta. Matinpalo tinttasi siniviivasta pienen nousun päätteeksi pelivälineen etuyläkulmaan ohi Gustavssonin.

Maalia edelsi hieno kokonaisuus päätykiekon muodossa. Suomi heitti kiekon punaviivan jälkeen syviin. Anton Lundell voitti miehensä päädyssä. Siniviivasta syviin ajanut Olli Määttä otti irtokiekon haltuunsa, syötti tämän Matinpalolle, joka toimitti pelivälineen maalille.

Suomalaisessa jääkiekossa on toistuvasti halutaan hallitsemaan pelivälinettä ja viisikon murtaminen kiekonriiston kautta on ikään kuin kiellettyä.

Leijonien avausmaali oli kuin pohjoisamerikkalaisen jääkiekkoilun oppikirjasta. Luo paine vastustajan puolustukseen, riistä kiekko ja tee maali.

Jukka Jalosen, Lauri Marjamäen ja Pennasen ”vierumäkeläinen” valmennusfilosofia on peruja Erkka Westerlundin ajoista. Puhuttaessa ”meidän pelistä” on perusperiaate kiekonhallinnassa ja vahvasta kiekollisesta viisikkopelistä, jossa vastustajan maalintekopaikat eliminoidaan.

Tämä on tuonut Suomelle menestystä arvokisoissa, mutta osittain liian konservatiivinen pelityyli on vienyt mehut Suomen hyökkäyspelistä.

”Meidän pelin” suurin vahvuus tulee esiin johtoasemassa pelatessa, mutta pelitapa on huono, kun vastustaja sumputtaa johtoasemassa kamppailua. Pelitavan hyökkäyspelillinen toimivuus vaatii todella laadukkaita pelaajia miehistöön, jotta suurimmat vahvuudet saadaan esiin.

Leijonilta Milanon kisoissa on ollut hieno nähdä aktiivista ”NHL-jääkiekkoa” passiivisen ”meidän pelin” sijaan.

Näkökulma: Nico Oksanen