Keskiviikkona on tullut kuluneeksi 30 vuotta Leijonien historiallisesta MM-kullasta.

Ville Peltosen hattutemppu ja Timo Jutilan ”Juti-pumppu” -tuuletus ovat jääneet kansakunnan syvään muistiin. Niistä ovat tietoisia nekin, jotka eivät olleet 1995 edes syntyneet.

Varttuneemmalta väeltä kysyttäessä lähes kaikki muistavat, missä he olivat, kun Leijonat voitti 1995 MM-kultaa. Nekin, joita jääkiekko ei voisi vähempää kiinnostaa. Kultahuuma tuli sisään ovista ja ikkunoista, eikä sitä voinut välttää.

Kliseisesti on sanottu Suomen 1990-luvun laman päättyneen MM-kultaan. Sellainen väite on tietysti yliampuva, mutta ilojuhla synkkien vuosien jälkeen varmasti iskosti kansakunnalle alitajuntaan, että nyt mennään eteenpäin, niin kuin Juti sanoo.

Jääkiekkoilun osalta vuoden 1995 MM-kulta päätti vuosikymmeniä jatkuneen masentavan kierteen. Suomen kanssa oli seurannut jääkiekon arvoturnauksia televisiosta noin 30 vuoden ajan ja saanut pettyä vuodesta toiseen.

Mitali oli hävitty dopingkäryn ja Ruotsin viime hetken tasoitusmaalien takia. Jopa psykologian ammattilaiset väittivät, ettei suomalainen kansanluonne sovellu joukkuelajeihin.

Todellisuudessa Suomi pärjäsi erittäin hyvin jääkiekossa niitä maita vastaan, joissa pelattiin ammattilaistasolla. Suomessa ammattilaisuuteen siirryttiin vasta 1980-90 -lukujen vaihteessa.

Ensimmäinen olympiamitali saavutettiin Calgaryssa 1988 Suomen voitettua loppusarjassa Neuvostoliiton 2-1 ja sijoituttuaan hopealle. Parhaiden pelaajien Canada Cupissa 1991 Suomi oli kolmas.

MM-kisoissa ensimmäinen mitalit saavutettiin 1992 ja toinen 1994, mutta tuloksena oli ”vain” hopeaa. Ruotsi voitti Suomen 1992 loppuottelussa 5-2 ja Kanada 1994 rankkarikisan päätteeksi todella katkerasti 2-1. Kanadan tasoitusmaalia oli edeltänyt tuomarivirhe.

Ja muistetaan sekin, että Lillehammerin 1994 olympiajääkiekossa Suomi hävisi vain yhden erän, mutta jäi silti pronssille.

Vuosi 1994 oli Leijonilla mitaleista huolimatta erityisen katkera. Eipä ollut ihme, että MM-kultaa juhlittiin niiden kokemusten jälkeen erittäin railakkaasti.

Suomalaisten katkera suhtautuminen ruotsalaisiin muuttui MM95:n takia positiivisempaan suuntaan. Ruotsia inhottiin ennen vuotta 1995 ihan oikeasti.

Ruotsiin muuttaneita suomalaisia kohdeltiin 1960- ja 70-luvulla Ruotsissa toisen luokan kansalaisina. Suomessa Ruotsin korkeampaa elintasoa kadehdittiin.

Ja kadehdittiin Suomessa Ruotsin urheilumenestystäkin. Ruotsi menestyi jalkapallossa sekä tenniksen ja alppihiihdon kaltaisissa ”juppilajeissa”. Jääkiekossa Ruotsi voitti 1987-94 peräti neljä arvokisakultaa.

Ruotsalaisen Curt Lindströmin palkkaaminen Leijonien päävalmentajaksi 1993 ei ollut kaikkien mieleen. Suhtautuminen muuttui 1994, vaikka kultaa ei vielä tullut. Ja viimeistään 1995 Lindström oli koko Suomen kansallissankari.

Kaiken lisäksi Leijonat varasti vielä Ruotsin joukkueen virallisen kisabiisin Den Glider Inin. Ruotsi voitettiin 1995 monella tavalla ja siihen päättyi suomalaisten kateus länsinaapuria kohtaan.

Toukokuinen sunnuntaipäivä oli kolea. Helsingissä Lasipalatsin yläkerrassa tuohon aikaan sijainnut Ale-pubi oli jo nimensä perusteella eräänlainen lama-ajan symboli. Siellä jutun kirjoittaja oli katsomassa finaalia ja juhlimassa kultaa.

Helsingin keskusta täyttyi juhlijoista. Tuli eräänlainen toinen iloinen vappu, jota ei unohda koskaan.

Otto Palojärvi