Naisleijonat on pelannut MM-turnauksesta nyt kaksi ottelua. Avausottelussa Yhdysvallat voitti Suomen 7-1 ja toisessa ottelussa Kanada oli Suomea parempi 5-0.
Tulokset eivät yllättäneet. Osattiin odottaa, ettei Suomella olisi näissä peleissä jakoa.
Vuoden 2019 kotikisoissa Suomi pystyi voittamaan Kanadan välieräottelussa ja loppuottelussa Suomi olisi voittanut Yhdysvallat jatkoajalla, jos tuomarit olisivat tehneet toisenlaisen tulkinnan. Silloin Suomi pystyi haastamaan pohjoisamerikkalaisia tiukasti.
Nyt ero pohjoisamerikkalaisiin on Suomella valtava. Huolestuttavaa on, että Suomella on yhä sama kärkikaarti, joka tahkonnut kisoja jo vuosikausia. Uusia huippupelaajia ei ole tullut.
Tyttöjen MM-kisoissa tammikuussa Vantaalla Suomi ei yltänyt mitalipeleihin. Siinä turnauksessa Suomi oli tekemisessä jäljessä myös eurooppalaisia joukkueita vastaan.
Haasteena Suomessa on tyttöpelaajien vähäinen määrä. Suomessa on vain noin 6000 rekisteröityä nais- tai tyttöpelaajaa, eikä harrastajamäärä ole kasvussa.
Uudessa naisten ammattilaissarjassa PWHL:ssä on kuusi joukkuetta, joissa on yhteensä noin 150 pelaajaa. Näistä pelaajista vain kolme on suomalaisia. He ovat Susanna Tapani, Noora Tulus ja Ronja Savolainen.
Tämä kertoo faktaa Suomen kärkikaartin kapeudesta. Tietysti Suomen maajoukkueessa on muutama muukin yliopistopelaaja tai Ruotsin pääsarjan pelaaja, joka voisi mahtua PWHL:ään, mutta ei montaa.
PWHL vie naisten jääkiekkoa paljon eteenpäin. Mitä vähemmän sarjassa on suomalaisia, sitä heikommat mahdollisuudet Suomella on menestyä.
Tshekissä Ceske Budejovicessa pelattavassa MM-turnauksessa Suomi on vielä mitalisuosikki, mutta Tshekin ja Ruotsin kanssa taistelu tulee olemaan tiukkaa. Pronssimitali olisi kisoista jo iso voitto.
Vanha kaarti alkanee vetäytyä maajoukkueesta Milanon 2026 olympiakauden jälkeen. Sen jälkeen Suomen tilanne tulee olemaan naisten arvoturnauksissa mitalitaiston osalta entistä haastavampi.
Otto Palojärvi