Olli Jokinen on koko jääkiekkouransa ajan ollut kiistelty persoona. Niin kaukalossa kuin penkin takana.
Kun Jokinen 1990-luvun loppupuolella siirtyi Kuopiosta Stadiin, ja tuli julkisuuteen HIFK:n paitaan siirtyneenä suurlupauksena, aiheutti hän suoranaisen shokin. Jokinen ei ollutkaan ujo nuorukainen, vaan sanavalmis voittoa uhoava ”kukkopoika”.
Aiemmat suomalaiset kiekkolupaukset, kuten Teemu Selänne, olivat lausuneet suustaan nöyriä latteuksia. Jokinen taas uhosi savonmurteellaan ylimielistä tekstiä, jollaiseen Suomessa ei oltu totuttu.
Jokinen aloitti kauden 1997-98 Los Angeles Kingsissa, joka kuitenkin päätti lähettää hänet HIFK:hon kehittymään. Suomalaisessa mediassa Jokista kutsuttiin ”maitojunamieheksi”.
Suomessa Jokinen menestyi. Hän voitti tammikuussa 1998 nuorten MM-kultaa Suomen joukkueen kapteenina ja teki huhtikuussa 1998 HIFK:n Suomen mestaruuden ratkaisseen maalin.
Jokinen juhli maineensa mukaisesti. Tv-kameroiden edessä hän poltteli sikaria ja joi shamppakaljaa kukkopoikamaiseen tyyliin. Jokinen kuittaili niille, jotka olivat nimitelleet häntä maitojunamieheksi.
Se herätti pahennusta. Suomessa oli totuttu, että voittajat esiintyisivät kultamitalijuhlissa nöyrinä.
Lehdistö suhtautui Jokiseen yhä pilkallisesti. Hän sai niskoilleen kohtuuttoman paljon negaatiota, mikä johtui siitäkin, ettei hän median edessä nöyristellyt.
Vuonna 2014 Minskin MM-kisoissa Jokinen antoi sen ajan lehtimiehille samalla mitalla takaisin.
– Ei enää vanha viina haise. Ennen oli muutama vanhan liiton äijä kirjoittamassa vihkoon, mutta nyt täällä on uusia kykyjä nauhureiden kanssa, luonnehti Jokinen ”median murrosta” Sportti.com:lle.
Heti HIFK-mestaruuden jälkeenkään Jokisen ura NHL:ssä ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Häneen suhtauduttiin Suomessa entistä pilkallisemmin ja lehdistön kirjoituksissa paistoi lällällää-asenne.
Lopulta Jokinen ”ihan huomaamatta” pelasi NHL:ssä kuitenkin 1237 ottelua ja teki 321 maalia. Hänen kokonaistehonsa olivat runkosarjaotteluissa 321+429=750.
Jokisen lisäksi yli 300 maalia NHL:ssä ovat tehneet suomalaisista vain Jari Kurri ja Teemu Selänne. Ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää Jokisen pelaajauran merkittävyydestä, vaikka Stanley Cupia hän ei voittanutkaan.
Suomen maajoukkueessa Jokinen voitti olympiahopeaa sekä kaksi olympiapronssia. Hän oli mukana 2004 toiseksi sijoittuneessa World Cup-joukkueessa ja voitti MM-kisoissa kolme hopeamitalia sekä kolme pronssia. Ja aiemmin mainittiin jo siitä 1998 nuorten MM-kullasta.
Jokinen lienee yksi Suomen aliarvostetuimmista jääkiekkoilijoista, mitä mediahehkutuksiin tulee. Hänen pelaajauransa on yksi Suomen historian kovimmista.
Jokisen valmentajaurastakin saattaa tulla merkittävä. Tosin media ei sellaista haluaisi ilmeisesti hyväksyä.
Kun Jokinen tuli Liigaan 2021 päävalmentajaksi Mikkelin Jukureihin, lytättiin hänet mediassa täysin. Jokisella ei ollut aiempaa päävalmentajakokemusta Suomesta tai ammattilaistasolta.
Jokinen ilmeisesti tuli valmentajien herrahissiin väärää kautta Pohjois-Amerikan puolelta. Eikä hän noudattanut Jukureissa vierumäkeläisen koulukunnan kiekko-oppeja.
Jokisen komennossa Jukurit menestyi hämmästyttävän hyvin. Kahdesti kolmen kauden aikana Jukurit eteni hänen komennossaan puolivälieriin ja oli lähellä välieräpaikkaakin.
Hyvät otteet toivat Jokiselle päävalmentajapaikan Ruotsin SHL:ssä Timrå IK:sta. Jokinen valmensi Timrån tällä kaudella puolivälieriin, mitä Ruotsissa arvioitiin ihan hyväksi tulokseksi.
Jokinen olisi halunnut siirtyä HIFK:n päävalmentajaksi jo 2024. Sinne hän pääsi lopulta tänä keväänä.
Vähemmän yllättäen HIFK:n päätös Jokisen palkkaamisesta herätti kritiikkiä.
– Muistan kuin eilisen, miten HIFK:n fanit olivat innoissaan Ville Peltosesta. Nyt fanien on aika vannoa Olli Jokisen nimeen. Kannattajien massa on heikko lenkki. Minä katson HIFK:n toimintaa 30 vuoden aikajänteellä. Se jatkumo on kimpoileva, sille Jokinen solahtaa kuin kuuma veitsi voihin. Tähän asti Jokinen on jättänyt vain savuavia rauniota, miksi HIFK:lle ei kävisi samoin?, kommentoi ”johtava analyytikko” Petteri Sihvonen Aitio-julkaisussa.
Sihvosen ”analyysi” on surullista vanhan levyn toistoa Jokisesta. Valmentajanahan Jokisella on toistaiseksi vain onnistumisia, jos mittarina käytetään ennakko-odotuksia. Miksei niin voisi käydä HIFK:ssakin?
On hyvinkin mahdollista, että Jokinen valmentaa 2020-luvun loppupuolella NHL:ssä. Valmentaja haluaa urallaan eteenpäin ja siksi Jokinen jätti ”savuavat rauniot” jälkeensä Jukureissa ja Timråssa.
Otto Palojärvi