Suomalaisesta jääkiekosta kuultiin sunnuntaina suru-uutinen. Valmentajalegenda Pentti Matikainen kuoli 74 vuoden iässä vakavan sairauden murtamana.

Matikaisen merkitystä suomalaiselle jääkiekkoilulle ei voi vähätellä. Hän valmensi Leijonat Suomen historian kolmeen miesten jääkiekon arvokisamitaliin.

Matikaisen yhteiselo menestysvuosina Jääkiekkoliiton kanssa ei ollut ongelmatonta. Isot egot ottivat yhteen, eikä Matikainen ollut mikään käskyjä vastaan ottava ”joo joo-mies”. Hän ei epäröinyt tuoda mielipiteitään esille.

Calgaryssa 1988 voitettu olympiahopea oli Suomelle iso asia, joskaan se ei herättänyt ihan vastaavanlaista huumaa vuoden 1995 MM-kultaan verrattuna.

Itse asiassa Calgaryn hopea oli kuitenkin lähtölaukaus niille edellytyksille, joilla jääkiekko nousi kansakunnan lempilapseksi, minkä myötä torijuhlat saivat 1995 niinkin massiivisia piirteitä.

Matikainen mullisti paljon maajoukkuetoimintaa. Hän ymmärsi erityisesti kiekottoman pelaamisen merkityksen, joka olisi Suomelle vahva kilpailutekijä. Suurilla mailla oli kuitenkin etua paremman pelaajamateriaalinsa takia.

Matikainen ei aina valinnut parhaita pelaajia joukkueisiinsa. Esimerkiksi Matti Hagman jätettiin Calgaryn kisoista rannalle, koska hän oli ”Hakki”. Näin Matikainen itse perusteli asiaa elämäkertakirjassaan.

Hagman olisi varmasti ollut liian iso ego olympiajoukkueelle. Alkoholinkäyttönsä takia hän olisi ollut muutenkin riski.

Pekka Tuomisto ja Arto Ruotanen olivat usein mukana Matikaisen joukkueissa, mitä ihmeteltiin. Heidät valittiin kiekottoman pelaamisen ehtojen takia.

Matikaisen päävalmentajauralta muistetaan myös monia pettymyksiä. MM-kisoissa 1989, 1990, 1991 ja 1993 Suomi ei menestynyt odotetusti. Eikä myöskään 1992 olympiakisoissa Albertvillessa.

Nämä heikommin sujuneet turnaukset kiristivät Matikaisen ja Jääkiekkoliiton johdon välejä. Ja säröt olivat suuremmat keväällä 1992, kun Matikainen ei halunnut jo kerran kieltäytynyttä Teemu Selännettä enää MM-kisoihin, vaikka Teemu oli kuulemma suostuteltu joukkueeseen.

Tosin Selänne itse on kiistänyt, että olisi tullut toisiin ajatuksiin. Hän halusi omien sanojensa mukaan jäädä pois, koska ei halunnut ottaa loukkaantumisriskiä tulevan NHL-uran takia. Olihan Selänteellä ollut paha polvivamma muutamaa vuotta aiemmin.

Tiettävästi Matikainen olisi saanut 1992 Leijonista potkut ellei hopeaa olisi tullut. Vuotta myöhemmin potkut sitten toteutuivat, kun Kalervo Kummola oli tavannut yökerhossa muuan Curt Lindströmin. Loppu on historiaa.

Mutta Matikaista kohdeltiin MM-kultahuuman vuosina 1990-luvulla ala-arvoisesti. Hänet ikään kuin sivuutettiin siitä, että hänellä olisi ollut ansioita Leijonien menestyksissä. Jääkiekkoliiton pönötystilaisuuksiin häntä harvemmin kutsuttiin.

Matikaisen ja Jääkiekkoliiton johdon välit olivat pitkään jäätävät. Myöhemmin ne korjaantuivat, kunnes 2024 Matikainen paljasti, ettei ollut saanut kaikkia eläkemaksujaan Jääkiekkoliitolta 1990-luvulla. Hän menetti eläketuloa noin 300 000 euron edestä.

Enää eläketuloilla ei ole merkitystä. Matikainen on poissa.

Eläketulojen maksamatta jättäminen oli joka tapauksessa ala-arvoinen teko. Siitä voi syyttää Jääkiekkoliiton 1990-luvun vastuuhenkilöitä.

Otto Palojärvi