TUKHOLMA Suomalaiset kisaturistit ovat monissa MM-turnauksissa päässeet esille rajulla alkoholinkäytöllään.
Muutamia vuosia sitten mediassa pääsi esille hahmo ”Lärvinen”, jonka lempinimen taustojen selvittämiseen ei ihmeempiä journalistisia taitoja tarvita. ”Lärvisestä” tuli hetkeksi aikaa suomalaisen Leijona-fanikulttuurin symboli.
Mutta 2020-luvulla suomalainen kännäilykulttuuri ei ole ollut MM-kisoissa enää samalla lailla esillä, jos ei kisapaikoille pystytettävää Sisuklubi-baaria lasketa. Suomalaiset ovat, päinvastoin, hämmentäneet hiljaisuudellaan. Suomen MM-pelejä on vaivannut kirkkotunnelma.
Lauantaina Latvian fanit lauloivat suomalaiset katsomossa täysin suohon, vaikka paikan päällä suomalaisia oli latvialaisia enemmän. Suomen fanitkaan eivät olleet päiväpelissä näyttävämmin tuiterissa.
Globenin lähialueilta kännisiä Suomi-faneja ei oikein tahtonut löytyä. Mutta kebabravintolasta viimein löytyi.
Siellä varttuneempaa väkeä oli juhlimassa Suomen voittoa. Leijonafanit lauleskelivat Tapani Kansaa, Kari Tapiota ja kuuluipa laulukimaraan vielä Eppu Normaalin Murheellisten Laulujen Maakin, jonka Martti Syrjä aikoinaan väsäsi pilaversioksi Elämän Valttikorteista tai Jamppa Tuomisen hiteistä.
Suomalaisfanien lauluesitykset eivät herättäneet pahennusta. Kebabravintolan asiakkailta tuli jopa aplodeja, vaikka lauluääni ei Leijonafaneilla ihan priimaluokkaa ollutkaan.
Muuten kaupungilla oli rauhallista. Suomi-faneja näkyi siellä täällä, mutta he käyttäytyivät rauhallisesti. Varsinkin nuoremmat Suomi-fanit.
Vaikuttaa siltä, että jääkiekon känniturismi olisi katoavaa kansanperinnettä. Lestinheittokin on Slussenilla historiaa. Kyseinen liikenneympyräkompleksi on purettu modernin kaupunginsuunnittelun tieltä.
Otto Palojärvi