NHL:ssä alkaa maanantaina tapahtuma, jossa NHL-seurat keskustelevat tämän kesän draftin kärkipään varausten kanssa.
Mukaan on kutsuttu 90 lupausta. Heistä viisi on maalivahteja, 27 puolustajia ja 58 hyökkääjiä.
Suomalaisia mukana on vain yksi. Hän on puolustaja Lasse Boelius.
Tilanne on hälyttävä. Vielä viime vuonna suomalaisia oli tilaisuudessa mukana kymmenen. Yksi suomalaismaalivahti, neljä suomalaispuolustajaa ja viisi suomalaishyökkääjää.
Toisaalta yllätyksestä ei voida puhua. 2007 syntyneitä NHL-tason huippulupaavia pelaajia ei Suomesta ole tullut, jos Boeliusta ei lasketa.
Vielä on turhan aikaista arvioida, onko tämä tilanne uusi normi, vai onko 2007 syntyneiden ikäluokka vain tilastopoikkeama. Hyvältä ei kuitenkaan näytä.
Jääkiekon harrastajamäärät ovat olleet Suomessa laskussa. Syynä ovat pitkälti lajin korkeat kustannukset.
Lapsiperheet ovat viime vuosina joutuneet taloudellisesti yhä ahtaammalle. Lapsille valitaan halvempia harrastuksia.
Jääkiekon julkisuuskuvakin on saanut kolhuja. Ilmoille on tullut rasismiin tai muunlaiseen epäasialliseen käytökseen liittyviä kohuja.
Tietysti mediassa lieveilmiöt saavat aina enemmän palstatilaa. Monilla on lapsilla ja nuorilla jääkiekon parissa ihan oikeasti kivaa, mistä vähemmän kerrotaan. Kohujuttuja lukiessa saa joskus kuvan, että jääkiekon mollaamisessa olisi joidenkin toimittajien piirissä ”oma agendansa”.
Mutta Jääkiekkoliitossa on joka tapauksessa kriisipalaverin paikka. Suomi uhkaa tällä menolla tipahtaa muiden kärkimaiden kyydistä.
Ruotsissa jääkiekon harrastajia on suunnilleen yhtä paljon Suomeen verrattuna. Silti Ruotsissa tehty juniorityö on huomattavasti laadukkaampaa Suomeen verrattuna. Näin voisi päätellä ainakin Ruotsin vuosittain tuottamien huippupelaajien suuremmasta määrästä.
Nyt olisi syytä tehdä kunnon kartoitus, mitä asioita suomalaisessa juniorikiekossa tehdään huonosti. Ollaanko brezhneviläisessä tilanteessa, jossa keinutetaan junaa ja kuvitellaan, että se liikkuu?
Otto Palojärvi