Kävin lauantaina Nordiksella katsomassa HIFK-Pelicans-matsin. Se oli neljäs peli paikan päällä tällä kaudella, eli olen ollut kaikissa HIFK:n kotipeleissä tällä liigakaudella.

Yleisökadosta on jo ehditty kirjoittaa mediassa juttu poikineen, ja odottelen vain sitä, milloin ilmestyy ensimmäinen kolumni siitä, että aletaan sättiä ”pelin tasoa” ja linkitetään tämä ”taso” ja joukkueiden pelitapa siihen, että yleisöä on peleissä vähemmän kuin talvella tai joskus syyskuussa 2015.

Sori, droppailen tähän poimintoja omasta cv:stäni ennen kuin jatkan: 15 vuotta jääkiekkotoimittajana Veikkaajassa ja Ilta-Sanomissa ja sen jälkeen vajaat kymmenen vuotta HIFK:n viestintäpäällikkönä. Pari syyskuista peliä siis tullut nähtyä.

Joka vuosi teimme HIFK:ssa asiakastutkimuksen, jossa vastaajia oli 1600-2000, joista puolet kausikorttilaisia ja puolet muita peleissä kävijöitä.

Jokaisessa kyselyssä toistui sama tulos: ”pelin taso”, oman joukkueen pelityyli ja sijoitus sarjataulukossa olivat sijoilla 5-7, kun kysyttiin syitä tulla hallille. Niitä ennen tulivat aina vapaa-ajanvietto kaverien kanssa ja yhteisöllisyyteen liittyvät asiat.

Anyway, tällä kaudella olen ollut hallilla ihan vaan asiakkaana, kaverien kanssa. On juteltu, katsottu pelejä suht tarkkaan ja moikattu tuttuja erätauolla. Olen siis viettänyt vapaa-aikaa peleissä juuri niin kuin 99 prosenttia yleisöstä viettää. Ei tosin olla oltu kännissä. 

Neljästä kotipelistään HIFK on ottanut turpaan kahdesti, vieläpä aika rumin numeroin, eikä ole pelannut kaksisesti. Oliko sillä vaikutusta siihen, miten minä ja frendini viihdyimme peleissä?

Ei pätkän vertaa, vaikka olisihan se kiva, jos oma jengi voittaisi. Oli meillä hauskaa siitä huolimatta.

Vertailu on aivan typerää

Entä se ”pelin taso”? Kirjoitan sen koko ajan lainausmerkeissä, koska en ihan heti keksi yhtään abstraktimpaa puheenaihetta. Jos verrataan Liigaa NHL-peleihin, niin joo, varmaan se pelin taso on heikompi. Mutta kun ei sitä änäriä pelata samaan aikaan siinä vieressä, niin vertailu on aivan typerää. Katsellaan nyt sitä, mitä meillä on tarjolla. Se on joka tapauksessa yksi maailman parhaista jääkiekkosarjoista.

Vilkaisin sarjataulukkoa ennen peliä ja siellähän se Pelicans keikkui taulukon viimeisenä. Kaukalosta sitä ei huomannut, koska joukkue pelasi oikein hyvää lätkää. Ja olihan siellä vähän nahisteluakin, eli ilta oli oikein viihdyttävä, vaikka dunkkuun tuli.

Miksi sitten jääkiekosta ja Liigasta kirjoitetaan mediassa niin negatiiviseen sävyyn ja lietsotaan siten yleistä negatiivista ilmapiiriä suomalaisen jääkiekon ympärillä?

Sori nyt vaan, ex-kollegat lehdistössä, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (näköhavainto tehty mm. Nikke Lönnqvististä hallin käytävällä ”siviilit päällä”) toimittajat eivät ikinä osta lippua peliin ja mene sinne asiakkaina. Vuodesta toiseen notkutaan lehdistökatsomossa, juodaan jonkun muun maksamaa kahvia ja valitetaan, että kylläpä on taas paskaa peliä. Tätä on kyynistyminen ja vieraantuminen jääkiekkokatsojan sielunmaailmasta.

Sen takia koko ottelutapahtuma jää huomaamatta, ja kokematta se syy, miksi tuhannet ihmiset jokaisella liigapaikkakunnalla ostavat lippunsa peliin. Siksi julkinen keskustelu Liigan ympärillä on niin vääristynyttä. Suosittelen lämpimästi kaikille toimittajille menemistä peliin frendien kanssa. Huomaatte, että ihan kivaa siellä on. Ja ostakaa lippu, älkää pummiko sitä.

HIFK:ssa meillä oli joskus sanonta, että ”kotona katsotaan, hallilla viihdytään”. Kaikki mietittiin sen kautta, että firman liiketoiminta ei saanut olla riippuvainen urheilullisesta menestyksestä. Tietysti ihan hyvä, että siinä onnistuttiin, koska tulihan siellä säälipleijareissa pari kertaa käytyä.

Ja vielä muutama sana yleisömääristä: Se nyt vaan on niin, että syyskuussa peleissä käy vähemmän ihmisiä kuin maaliskuussa. Ja Suomi on syvimmässä lamassa sitten 90-luvun, eli likimain kaikissa perheissä ylimääräiset sataset ovat vähissä. Siinä ne todelliset syyt yleisömääriin ovat.

Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija