NHL:n varakomissaari, eli suomalaisittain varatoimitusjohtaja, Bill Daly piipahti tällä viikolla Tshekissä ja saneli tilannekatsauksen NHL:n näkemyksistä kansainvälistymisensä suhteen. Taalaliigassa rakennetaan hissukseen jalansijaa Eurooppaan ja muutamat runkosarjaottelut pelataan jo vuosittain tällä puolella Atlanttia. Jossain välissä NHL varmasti jalkautuu voimakkaammin Eurooppaan ja nyt tehdään pienin askelin markkinatutkimusta ja kylvetään laajentumisen siementä.

Samalla Daly kertoi, mikä on keskustelujen status Milanon olympiakisoihin osallistumisesta 2026, mutta se lienee varmaa, että pelaajat siellä nähdään. Kun pelaajat haluavat mennä, NHL ei ryhdy sotaan, jos näkee siinä itselleen hyötyjä.

– Kaikki ei vielä ole valmista KOK:n, IIHF:n ja NHLPA:n kanssa, mutta en usko, että ongelmia ilmenee, kommentoi Daly.

Vanhalla mantereella on totuttu toisenlaiseen marssijärjestykseen kuin Pohjois-Amerikassa. Siinä on jotain hyvääkin, mutta kyllähän täällä käytäntö on jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen.

Kansainvälinen olympiakomitea KOK ja Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF kuuntelevat kiltisti, kun NHL lataa pöytään ehtonsa. NHL on työnantaja ja se päättää, milloin kausi alkaa ja milloin se päättyy, ja missä ja milloin sen työntekijät pelaavat jääkiekkoa. Ja kun työnantaja luovuttaa työntekijöitään muiden käyttöön, se kompensoidaan, rahalla tai luonnossa. Jälkimmäinen tarkoittaa hyötyjä, kuten NHL:n ilosanoman levittämistä olympialipun alla.

Euroopassa maajoukkueet eivät maksa korvauksia

Euroopassa asiat ovat toisin: Työnantajilla on hyvin vähän sananvaltaa maajoukkuepelien suhteen, jos kukaan sattuu niiltä edes kysymään. Maajoukkueet ottavat pelaajia käyttöönsä EHT-turnauksiin, olympialaisiin ja MM-kisoihin, eivätkä maksa siitä mitään korvausta. Koko maajoukkuepestin ajan pelaajan palkka juoksee ja viulut maksaa työnantaja. Ja kaikella kohteliaisuudella: EHT-turnaus ei nosta yksittäisen pelaajan hypeä yleisön silmissä. Se nostaa ainoastaan agentin esittämää palkkapyyntöä seuraavissa sopimusneuvotteluissa.

Ainoa poikkeus tästä on Tshekki, jossa kiekkoliitto joutuu maksamaan seuroille pelaajien käyttämisestä turnauksissa. Tässä on yksi selitys siihen, miksi EHT-turnauksissa Tshekin joukkueessa nähdään mahdollisimman paljon ulkomailla kiekkoilevia pelaajia.

Jos pelaaja loukkaantuu maajoukkuepestin aikana, palkkakulut kompensoidaan loukkaantumisen ajalta, missatun pelimäärän mukaan laskettuna. Mutta se ei tuo takaisin tuota pelaajaa, joka on ollut ennen loukkaantumistaan joukkueen parhaimmistoa.

Toinen asia on sitten NHL-siirtokorvaukset. Kun eurooppalainen työnantaja menettää työsopimuksen alaisen työntekijänsä NHL:ään, siirtokorvauksen neuvottelee IIHF. Eikä kenelläkään taida olla tarkkaa hajua siitä, minkä verran potista jyvitetään rahaa työnantajille ja paljonko sitä jää ”matkan varrelle”.

Pohjois-Amerikassa NHL päättää ja muut kuuntelevat. Euroopassa liitot päättävät ja seurat joutuvat kuuntelemaan. Pohjois-Amerikassa se menee oikein päin.

Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija