Helsingin Sanomat on julkaissut Kuukausiliitteessään ansiokkaan artikkelin Patrik Laineesta. Siinä Laine kertoo toimittaja Emil Elolle mielenterveysongelmistaan.
Huippu-urheilun maailmaa esitellään laatujulkaisuissakin useasti siirappisena todellisuutena. Hyvänä esimerkkinä Teemu Selänteestä luotu maitopoikaimago, joka viime vuosina on tosin karissut kuin joulukuusi loppiaisena.
Laineen tarina tuo uutta näkökulmaa huippu-urheilun raadolliseen todellisuuteen. Kaikki eivät paineita kestä ja elämässä tapahtuneiden tragedioiden takia toiset luhistuvat. Huippu-urheilija onkin henkisesti aivan samanlainen otus kuin kuka tahansa tavallisista pulliaisista.
Laine kertoo tarinaansa kaunistelematta. Hänen elämänarvonsa ovat menneet uusiksi. Fanien iloksi jääkiekkoura jatkuu ja tulokset ovat olleet joulukuussa tapahtuneen paluun jälkeen erinomaisia.
Mutta yksi asia Laineen kommenteissa hämmästyttää. Laine sanoo, että toimittajat tai keskustelupalstoille kirjoittavat ihmiset eivät osaa aina ajatella, miten suurta vahinkoa he voivat aiheuttaa.
– Minullakin on tunteet. Mieti itse, jos lukisit joka päivä lehdestä, miten p**ka olet työssäsi. Kyllä se rupeaa jossain vaiheessa syömään, Laine täräyttää.
Niinpä niin. Negatiivisesta palautteessa harva tykkää. Sitä kaikki joutuvat ottamaan kuitenkin vastaan riippumatta siitä, työskenteleekö siivoojana vai pääministerinä.
Laineen erottaa tavallisista pulliaisista se, että hänen ammattinsa on julkinen ja sen tuomat valtavat tulot ovat seurausta valtavasta julkisuudesta. Hän saa rahansa välikäsien kautta kuitenkin urheilun seuraajilta.
Maksavilla asiakkailla eli urheilufaneilla on oikeus antaa negatiivista palautetta. Mediallakin on oikeus arvostella Lainetta, jos tämä pelaa huonosti. NHL on noin viiden miljardin dollarin liikevaihdolla pyörivä bisnes, joka on täysin riippuvainen median tuomasta julkisuudesta.
Queen-yhtyeen vuodelta 1977 peräisin oleva We are the Champions-rallatus ilmaisee kertosäkeessään koko huippu-urheilun raadollisuuden. ”No time for losers, because we are the champions” eli suomeksi: ”Ei aikaa häviäjille, koska me olemme mestareita”. Sitä biisiä NHL:n mestarijoukkue soittaa yhä Stanley Cupia juhliessaan.
Ketään ei pakoteta huippu-urheilijaksi tai urheilutoimittajaksi. Jos sellaisen julkisuudesta riippuvaisen uran valitsee, on opittava sietämään kritiikkiä.
Toki kriittisen palautteen toivoisi pysyvän asiallisuuden rajoissa. Mutta ei ole urheilutoimittajan tai urheilijan asia päättää, saako kritiikkiä urheilusta elantonsa ansaitsevaa kohtaan esittää vai ei. Urheilu ja media ovat olemassa urheilun seuraajien takia.
Laine on päässyt urallaan eteenpäin myös siitä syystä, että media ja urheilun kuluttajat ovat antaneet hänestä superpositiivista palautetta.
Otto Palojärvi