Yksi ratkaiseva yksityiskohta määrittää kaiken: Toronto Maple Leafs ei voi kaupata William Nylanderia ilman hänen omaa hyväksyntäänsä.
Nylanderilla on kahdeksan vuoden ja 92 miljoonan dollarin sopimus, jonka vuosittainen palkkakatto-osuus on 11,5 miljoonaa dollaria.
Nousevan palkkakaton myötä ruotsalaisen diili näyttää monen seuran silmissä jopa houkuttelevalta – erityisesti ensi kesänä, jolloin saman kaliiberin tähtipelaajia on poikkeuksellisen vähän tarjolla.
Tilanne tekee Nylanderista paperilla kiinnostavan siirtokohteen. Loukkaantumiset ovat rikkoneet rytmiä, mutta normaalilla pelimäärällä hyökkääjä liikkuisi jälleen tutussa 40 maalin ja 80 pisteen tahdissa.
Juuri tässä kohtaa kuva muuttuu.
Vaikka sopimus ja markkinatilanne viittaisivat siihen, että siirto voisi olla mahdollinen, todellisuudessa valta on täysin pelaajalla. Nylanderilla on täysi siirtokieltoehto, mikä tarkoittaa, että hän voi estää kaupan – tai ohjata sen vain haluamaansa kohteeseen.
Tämä tekee tilanteesta seuralle riskialttiin. NHL:ssä on nähty useita tapauksia, joissa vastaava ehto on kaventanut vaihtoehdot minimiin ja heikentänyt vastineeksi saatavaa arvoa.
Esimerkiksi Los Angeles Kingsiin päätynyt Artemi Panarin pystyi käytännössä rajaamaan New York Rangersin neuvottelut tiettyyn suuntaan hyväksymällä vain rajatun määrän vaihtoehtoja.
Sama valta on nyt Nylanderilla. Ja juuri siksi yksi päätös voi lopulta ratkaista kaiken – ei se, mitä Toronto haluaa tehdä, vaan se, mihin pelaaja suostuu.