NHL tiedotti tiistaina tämän vuoden Hockey Hall of Fame -valinnoistaan. Kunniagalleriaan valittiin viisi pelaajaa ja kaksi taustahenkilöä.

Pavel Datsyuk (kuvassa) on nykyisin 45-vuotias entinen venäläishyökkääjä, joka pelasi NHL:ssä 14 kautta. Hän edusti koko uransa vain Detroit Red Wingsiä ja toimi kymmenellä kaudella myös sen varakapteenina. Hän voitti myös kaksi Stanley Cupia seurassa.

Hän voitti Selke Trophyn kolmesti ja Lady Byng Trophyn neljästi. Kaiken kaikkiaan mies teki 953 runkosarjaottelussa tehot 314+604 ja 157 pudotuspeliottelussa tehot 42+71. Venäjän maajoukkuetta edusti seitsemissä MM-kisoissa, viisissä olympialaisissa sekä kahdessa World Cupissa. Lisäksi hän pelasi 12 kautta KHL:ssä.

– Olen ollut onnekas jääkiekkoelämässäni tähän asti. Haluan kiittää kaikkia ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua matkallani, Datsyuk hehkuttaa.

Shea Weber

Shea Weber on puolestaan 38-vuotias kanadalaispuolustaja, joka on edelleen virallisesti aktiivipelaaja, sillä hänellä on kaksi vuotta jäljellä sopimusta Utah Hockey Clubin kanssa. Mies ei ole kuitenkaan pelannut peliäkään kauden 2020-21 jälkeen vammoistaan johtuen.

Weber on pelannut NHL:ssä 20 kautta edustaen Nashville Predatorsia, Montreal Canadiensia, Vegas Golden Knightsia, Arizona Coyotesia ja Utah Hockey Clubia. Hän on toiminut myös varakapteenina ja kapteenina sekä Predatorsissa että Canadiensissä. Mies pelasi myös yhden kauden AHL:ssä.

Weber on pelannut NHL:ssä 1 038 runkosarjapeliä tehoin 224+365 ja 97 pudotuspeliottelua tehoin 18+24. Mies on edustanut Kanadaa kaksissa MM-kisoissa, kaksissa olympialaisissa ja yhdessä World Cupissa.

Jeremy Roenick

54-vuotias yhdysvaltalainen Jeremy Roenick pelasi NHL:ssä puolestaan 20 kautta niin Chicago Blackhawksin, Phoenix Coyotesin, Philadelphia Flyersin, Los Angeles Kingsin kuin San Jose Sharksinkin riveissä. Hän toimi varakapteenina Blackhawksissa, Coyotesissa ja Kingsissa. Hän pelasi urallaan myös Saksan DEL:ssä.

Mies pelasi 1 363 runkosarjaottelua tehoin 513+703 ja 154 pudotuspeliottelua tehoin 53+69. Hän edusti USA:ta yksissä MM-kisoissa, yksissä olympialaisissa, yhdessä World Cupissa ja yhdessä Kanada Cupissa.

– Olen niin onnellinen, en voi kiittää tarpeeksi kaikkia, jotka olivat tämän kunnian takana. Minulla ei ole sanoja ja en koskaan jää sanattomaksi. Viimeisestä jääkiekon esteestä pääseminen merkitsee minulle niin paljon.

Kaksi naisjääkiekkoilijaa palkituissa

40-vuotias Natalie Darwitz pelasi urallaan high school – ja yliopistojääkiekkoa sekä oli USA:n naisten maajoukkueen kantavia voimia kahdeksissa MM-kisoissa ja kolmissa olympialaisissa. Hän voitti kolme olympia- ja kahdeksan MM-mitalia.

42-vuotias Krissy Wendell-Pohl pelasi myös high school – ja yliopistojääkiekkoa sekä oli USA:n naisten maajoukkueen kantavia voimia. Hän pelasi yhden kauden myös Sveitsin LKA-sarjassa. Hän edusti USA:ta kuusissa MM-kisoissa ja kaksissa olympialaisissa. Hän voitti kaksi olympia- ja kuusi MM-mitalia.

Mukana myös kaksi toimistopuolen legendaa

74-vuotias David Poile pelasi vaatimattoman uran pelaten parhaimmillaan AHL:ssä yhden kauden ajan. Hän pelasi kolme runkosarjaottelua tehoin 0+0. Toimiston puolella hänen uransa sen sijaan hakee vertaistaan.

Mies aloitti uransa kaudella 1977-78 Atlanta Flamesin apulais-GM:nä ja jatkoi seuran mukana Calgaryyn, jonne se siirtyi kaudeksi 1980-81 ja jossa se pelasi Calgary Flamesin nimellä. Tämän jälkeen mies toimi 13 kauden ajan Washington Capitalsin GM:nä ja jääkiekkotoimintojen varapuheenjohtajana.

Lopetettuaan Capitalsissa mies palkattiin kaudeksi 1997-98 upouuden Nashville Predatorsin GM:ksi. Mies toimi tehtävässään huikeat 26 kautta. Lisäksi hän toimi seurassa myös jääkiekkotoimintojen varapuheenjohtajana ja jääkiekkotoimintojen puheenjohtajana sekä vielä viime kaudella uransa päätteeksi vanhempana neuvonantajana.

Poile pääsi edustamaan myös USA:ta toimimalla joukkueen apulais-GM:nä kolmissa MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa sekä GM:nä kaksissa MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa.

– Olen onnellinen perheeni puolesta ja elämästä, jonka olen saanut elää jääkiekon kautta. Kiitos valintakomitealle tästä valtavasta kunniasta.

71-vuotias kanadalainen Colin Campbell pelasi pitkän uran ammattilaiskaukaloissa. Hän pelasi puolustajana yhden kauden WHA:ssa Vancouver Blazersissä ja teki 78 ottelussa tehot 3+20. Hän siirtyi kaudeksi 1974-75 NHL:ään ja pelasi Pittsburgh Penguinsin, Colorado Rockiesin, Edmonton Oilersin, Vancouver Canucksin ja Detroit Red Wingsin riveissä.

Hän teki 636 runkosarjaottelussa tehot 25+103 ja 45 pudotuspeliottelussa tehot 4+10. Hän pelasi myös yhden kauden AHL:ssä Hershey Bearsissa ja teki 15 ottelussa tehot 1+3 ja yhden kauden CHL:ssä Oklahoma City Blazersissä ja teki seitsemässä ottelussa tehot 1+3.

Lopetettuaan uransa Campbell siirtyi NHL:ään Red Wingsin apuvalmentajaksi vuosiksi 1985-90. Siitä hän siirtyi New York Rangersiin, jossa hän toimi apuvalmentajana kolme kautta ja päävalmentajana neljä kautta. Hän toimi myös yhden kauden AHL-joukkue Binghamton Rangersin päävalmentajana.

Kaudeksi 1998-99 mies siirtyi NHL:n hallinnon puolelle ja toimi sarjan jääkiekkotoimintojen varapuheenjohtajana aina vuoteen 2011 saakka. Hän vastasi erityisesti tuomaritoiminnasta ja kurinpidosta sekä pelaajatarkkailusta.

”Kaikki alkaa pelistä”

NHL:n komissaari Gary Bettman ylistää Campbellin merkitystä NHL:n historiassa.

– Sanon usein, että kaikki, mitä NHL:ssä teemme, alkaa pelistä. Vuodesta 1998 lähtien peli on ollut Colinin vastuulla. Hän oli huippukokousten, jotka “avasivat” pelin, keskipisteessä pelaajien, valmentajien ja johtajien kanssa vuonna 2005.

– Ja hän on ollut keskeisessä asemassa jokaisen sääntömuutoksen ja teknologisen innovaation luomisessa, koska – mukaan lukien ehkä merkittävin videotarkistuksen modernisointi ja keskittäminen sekä pelin sisäisissä päätöksissä että täydentävissä kurinpitopäätöksissä – jotka kaikki ovat keskittyneet edistämään hyökkäystä, nopeutta ja taitoa säilyttäen samalla pelin fyysisyyden. Nämä muutokset ovat muuttaneet jääkiekkoa kaikilla tasoilla ympäri maailmaa.

Bettmanilla on lämpimiä muistoja miesten välisestä yhteistyöstä.

– Pidän itseäni onnekkaana, koska minulla on ollut Colin rinnallani viimeisen 26 vuoden aikana, ja olen ylpeä saadessani kutsua häntä yhdeksi lähimmistä ystävistäni. Minun aikanani pelissä kukaan ei ole määritellyt paremmin termiä “rakentaja”, eikä kukaan ansaitse enemmän kutsua Hockey Hall of Fameen.