Toronto Maple Leafs alkaa olla jo surullisen legendan maineessa. Mahtiseura satsaa kovaa, pystyy hankkimaan ja pitämään tähtiä, mutta tulosta ei tule. Pudotuspelit ovat olleet viime vuosikymmenet myrkkyä. Kuiva kausi vain jatkuu ja jatkuu.
Auston Matthews tuli joukkueeseen ja on vastannut huutoon – runkosarjassa. Kenties Matthewsin sairastuminen oli se pieni pala, joka puuttui Boston-sarjasta? Tai se, että William Nylander huilasi ensimmäiset pelit, joiden aikana Boston karkasi otteluvoitoissa? Oli syy mikä tahansa, lopputulos on taas sama: kun väki vähenee ja pidot paranee, Toronto lomailee.
Boston oli kauttaaltaan vahva, mutta oliko se sittenkään parempi kuin Toronto? Ei välttämättä paperilla, mutta henkisellä puolella kyllä. Ratkaiseva seiskapeli on sellainen, jossa päänuppia koitellaan yhtä paljon kuin fysiikkaa. Ellei jopa enemmän. Toronto meni reilut kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua johtoon Nylanderin maalilla pelikuntoon toipuneen Matthewsin erinomaisesta syötöstä. Mutta jo minuuttia myöhemmin ruotsalainen tähtipakki Hampus Lindholm tasoitti.
Mentiin jatkoerään ja jotenkin kaikki tiesivät, että Boston ottelun vie. Eikä ratkaisua tarvinnut odottaa kauaa. Lindholm antoi mahtoi pitkän päätykiekon, johon tshekkitähti David Pastrnak reagoi loistavasti. Toronton puolustajat olivat jähmettyneinä, kun nerokkaasti ajoitettu kuvio toteutettiin. Pastrnak ehti kiekkoon, kaarsi maalille ja malttoi viedä kiekon siten, että pääsi siirtämään sen tyhjiin. Ja tämä kaikki ilman, että Toronton puolustus ehti mitenkään häiritsemään.
Ei ole varmastikaan helppoa olla Maple Leafs -kannattaja. Joka vuosi kaikki näyttää hyvältä ja pudotuspeleihin lähdetään torvet soiden. Ihmiset kerääntyvät halliin sekä toreille katsomaan omiensa esityksiä jätti-skriineiltä.
Ja loppujen lopuksi lähdetään kotiin odottamaan uutta kautta, uusin toivein – pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä.
