Pääkuva: Raimo Kilpiön maajoukkueura loppui aikanaan uuden päävalmentajan Gustav Bubnikin vaatimusten vuoksi. 88-vuotias Kilpiö on yhä aktiivinen golfaaja. (Kuva: Harri Pirinen)
Torstaina 8. helmikuuta 1968 jääkiekkoileva osa maailmasta oli ymmällään. Leijonien arvokisahistorian ensimmäinen voitto Kanadasta tuli Grenoblen olympialaisissa tavalla, joka sai kisoja seuraavan lehdistön ylistämään Suomen otteita.
Suomi teki noihin aikoihin läpimurtoaan jääkiekon eliittiin. Vuosi aiemmin Prahan MM-kisoissa Leijonat oli ensimmäisen kerran kaatanut Tshekkoslovakian, ja nyt Kanada oli täysi vastaantulija. 5–2-voittonumerot olivat täysin ansaitut. Kanadan päävalmentaja Jackie McLeod ei selitellyt tulosta.
– Suomalaiset olivat yksinkertaisesti parempia, muuta selitystä ei ole. En voi antaa heille mitään muuta arvosanaa kuin kiitettävä, McLeod sanoi Helsingin Sanomissa.
Ottelussa pelannut, kisoissa kolme maalia viimeistellyt Matti Harju muistaa hieman toisin.
– Muistaakseni olimme Kanadaa vastaan alakynnessä koko pelin. Tuntui, että tuolta se tuli ja tuonne se meni – ja kovaa! Tämä Kanada-ottelu, kuten vuotta aiempi matsi tshekkejä vastaan, olivat fyysisesti aivan kauheita pelejä. Mutta niissä tuli todistettua, että fyysinen kunto ei aina ratkaise. Kuten olen joskus väittänyt, mailatekniikka ja synnynnäinen laiskuus ovat olleet aseet, joilla pärjäsimme. Menimme juuri sinne, minne piti, kun voimat eivät riittäneet enempään, Harju vitsailee KiekkoUutisten haastattelussa.
Matti Harju muistaa Grenoblen Kanada-ottelun olleen fyysisesti todella vaativa. ”Mutta voitimme kuitenkin.” (Kuva: Harri Pirinen)Bubnik nosti vaatimustasoa
Harju myöntää olleensa aina laiska kesäharjoittelija, mutta yleisesti Suomen joukkue oli kovassa kunnossa. Siitä piti huolen vuonna 1966 Leijonien päävalmentajaksi tullut tshekkoslovakialainen Gustav Bubnik.
– Heti maajoukkuevalmentajaksi tultuaan Bubnik halusi testata maajoukkuepelaajien kunnon. Juoksimme Vierumäellä ylämäessä olevaa rataa vaikka kuinka monta kertaa, välillä kuntopallo sylissä, ja lääkäri mittaili pulsseja. Seuraavana aamuna en meinannut päästä sängystä ylös. En ole eläissäni ollut niin kipeä, Harju muistelee.
Bubnikin vaatimustaso lopetti esimerkiksi Raimo Kilpiön maajoukkueuran.
– Kesällä 1967 Bubnik vaati, että pitäisi ruveta käymään Grenoblen olympialaisiin valmistavilla maajoukkueleireillä Vierumäellä viikonloppuisin. Minulla oli kaksi pientä poikaa ja ikääkin jo 31 vuotta, mikä oli silloin paljon jääkiekkoilijalle. Ajattelin, että en uhraa kesääni niihin leireihin. Ei tullut enää kutsua Grenobleen, Kilpiö kertoo KiekkoUutisille.
Pitkä kiertue kannatti
Maajoukkue valmistautui Grenoblen-kisoihin vuodenvaihteessa 1967–1968 kolmen viikon kiertueella Pohjois-Amerikassa. Suomi pelasi kiertueella toistakymmentä ottelua. Vastustajina oli paikallisia amatöörijoukkueita sekä Neuvostoliiton, Yhdysvaltain ja Italian maajoukkueet.
– Pohjois-Amerikan reissu oli raskas. Lento Kanadaan kesti noin 18 tuntia. Olimme aika puhki, ja seuraavana päivänä oli peli. Menimme kovalla tahdilla rannikolta toiselle. Välillä oli niin kiire, että piti pukea varusteet linja-autossa, ja peli alkoi välittömästi kun pääsimme paikalle, marraskuussa 2023 menehtynyt Matti Reunamäki muisteli haastattelussa huhtikuussa 2023.
Matti Reunamäki oli Suomen kapteeni, kun Leijonat voitti ensimmäisen kerran arvokisoissa Tshekkoslovakian 1967 ja Kanadan 1968. Reunamäki siirtyi ajasta iäisyyteen marraskuussa 2023. (Kuva: Harri Pirinen)Osaa kiertueen otteluista voisi kuvailla varsin värikkäiksi.
– Calgaryn porukka (Spurs) vaikutti olevan joku hullu kaivosporukka, joka pelasi todella törkeästi. Kaonpään Esko latasi yhtä turpaan, ja syntyi hirveä kalabaliikki. Osa meidän joukkueestamme lähti tilanteesta vaihtopenkille. Silloin takaamme katsomosta joku vanha rouva haukkui meitä kananpojiksi! Oli sekin kokemus, Harju nauraa KiekkoUutisille.
Reissun opit kantoivat hedelmää pari kuukautta myöhemmin Grenoblessa. Historiallisessa voitto-ottelussa Leijonat päihitti Kanadan jopa vaahteranlehtipaitojen perinteisesti vahvalla osa-alueella.
– Olimme fyysisesti heikompia kuin suomalaiset. Suomalaisjoukkueen parhaimpana pidän Lalli Partista, joka kovilla otteillaan vei luonnon hyökkääjäpelaajiltamme. Matti Keinosen tunnen monesta aikaisemmasta ottelusta, mutta koskaan aikaisemmin en ole nähnyt hänen pelaavan niin järkevästi ja joukkuettaan hyödyttävästi kuin torstaina, Kanadan päävalmentaja McLeod sanoi.
Ylistystä lehdistöltä
Helsingin Sanomien mukaan ”voitto Kanadasta nosti Leijonat maineen huipulle”. Myös Ruotsin ja Tshekkoslovakian lehdet ylistivät Leijonia.
”Suomalaiset eivät voittaneet ottelua yksistään sisulla ja taisteluhengellä, vaan he pelasivat tehokasta ja oikeata jääkiekkoa”, Svenska Dagbladet kirjoitti.
Dagens Nyheterin mukaan Suomen voitto oli jääkiekkohistorian suurin pommi sitten vuoden 1954, jolloin Neuvostoliitto valtasi maailmanmestaruuden.
”Suomi pelasi erinomaisesti. (Urpo) Ylönen maalissa oli fantastinen ja puolustaja (Seppo) Lindström oli sensaatiomaisen hyvä”, DN ylisti.
Tshekkilehti Mlada Fronta kuvaili Suomen voittaneen ansaitusti loisteliaan ja uhrautuvaisen esityksen jälkeen.
”Kanadalaiset eivät voineet muuta kuin hämmästellä suomalaisten intensiivistä peliä.”
Maalivahti Urpo Ylönen (vas.) ja puolustaja Seppo Lindström saivat Kanada-voiton jälkeen ylistystä Ruotsin lehdistössä. (Kuva: Harri Pirinen)Kapteeni lopetti nuorena
Matti Reunamäki oli Bubnikin luotsaaman maajoukkueen kapteeni oli. Tämän voi sanoa olleen yksi saavutuksiinsa nähden aliarvostetuimmista ja huonoimmin tunnetuista Leijona-legendoista.
– Olin jostakin syystä Bubnikin luottomies. Ilmeisesti hän tykkäsi hyvästä pelisilmästäni. Se olikin oikein vahvuuteni, hyvän luistelutaidon lisäksi. Osasin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ampua en oikein osannut, Reunamäki kertoi huhtikuussa 2023.
Heikko laukaisutaito on suhteellinen käsite. Reunamäki viimeisteli pelaamissaan 178 SM-sarjaottelussa 80 maalia. Grenoblen olympialaisissa hän osui maaliin kahdesti.
– Niinä Bubnikin päävalmentajavuosina Suomen kiekkoilu nousi paljon. Ymmärsimme, että pystymme pärjäämään isojakin kiekkomaita vastaan. Neuvostoliitto oli ainoa, jolle emme mahtaneet mitään. Mutta he harjoittelivatkin yksitoista kuukautta vuodessa yhdessä.
Reunamäki joutui olemaan Kanada-ottelusta sivussa saatuaan aamuharjoituksissa osuman Lalli Partisen ampumasta kiekosta. Reunamäeltä murtui Grenoblessa myös kylkiluita, mutta silti mies oli myöhemmin keväällä kapteenina nostamassa Kanada-maljaa, kun Tampereen KooVee voitti historiansa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa. Reunamäen pelaajaura loppui mestaruuteen vain 28-vuotiaana.
– Siihen aikaan lopetettiin alle 30-vuotiaana. Perhe alkoi kasvaa ja töitäkin piti tehdä, koska silloin ei jääkiekolla tienannut. Kyllästyin kerta kaikkiaan siihen harjoitteluun. Kun liekki sammuu, se sammuu.
Kanada–Suomi Grenoble 8.2.1968
0–1 Matti Keinonen, 0–2 Lasse Oksanen (Veli-Pekka Ketola), 1–2 Danny O’Shea, (Brian Glennie, Billy MacMillan), 1–3 Jorma Peltonen (Pekka Leimu), 1–4 Ilpo Koskela, 2–4 O’Shea, 2–5 Juhani Wahlsten.
Grenoblessa 1968 Leijonien toisen maalin tehnyt Lasse Oksanen pelaa yhä aktiivisesti jääkiekkoa. (Kuva: Harri Pirinen)Veli-Pekka Ketola on yhä tuttu näky esimerkiksi hyväntekeväisyysotteluissa. (Kuva: Harri Pirinen)Lisää Suomen jääkiekkohistoriasta syksyllä ilmestyvässä kirjassa Amatööreistä ammattilaisiksi.
Haastattelut: Harri Pirinen