Duunariketjujen kautta luunkovaksi ammattilaiseksi kehittynyt Juha Jääskä lähtee tavoittelemaan pelipaikkaa NHL:stä.
Kahden viikon kuluttua Helsinki-Vantaan lentoasemalta ilmaan pyyhkäisevän lentokoneen kyydissä istuu mies, jonka tie NHL-kaukaloihin ei ole kulkenut perinteistä reittiä. Juha Jääskä on jännän äärellä, sillä ensimmäistä kertaa kiekkoilijan urallaan kausi ei ala syyskuussa Nordiksella, vaan NHL-seura Carolina Hurricanesin harjoitusleirillä.
Jääskä on kahdeksan vuoden liigauransa ajan painanut hommia kuin elukka treeneissä ja peleissä, ja nyt hän on yhdellä virstanpylväällä, kun kotinurkat ja pelipaikka HIFK:ssa vaihtuvat armottomaan taisteluun peliajasta maailman kovimmassa kiekkosarjassa.
– Omana itsenäni minä sinne lähden, vahvuuksineni ja heikkouksineni, Jääskä sanoo.
– Jännittää, mutta sillai hyvällä tavalla. Joka tapauksessa sieltä tullaan elämänkokemuksen kanssa takaisin. Aion nauttia pelaamisesta, missä sitten pelaankaan.
Hurricanesin farmijoukkue on AHL:n Chicago Wolves ja syyskuun lopussa selviää, alkaako kausi Raleighissa vai ”Windy Cityssä”.
”He näkevät minun sopivan heidän pelityylinsä”
Jääskä on 26-vuotiaana lähestymässä parhaita pelivuosiaan, joten Hurricanes ei hankkinut sikaa säkissä. Siinä missä 18-vuotiaana varattavat pelaajat ovat lähes aina jonkin tason arpalippuja, Jääskän ovat nähneet kaikki kykyjenetsijät Liigassa jo kahdeksan kauden ajan. Ja tiettävästi kaikki ovat hänestä aina erittäin paljon pitäneet. Hurricanes tietää mitä saa ja tulevalla kaudella saadaan näkymää siitä, miten pitkälle se riittää.
– He sanoivat minulle sopimuksen solmimisen yhteydessä, että näkevät minun sopivan heidän pelityyliinsä. En odota saavani sieltä mitään valmista roolia, mutta tuskin he minua laittavat ylivoimapeliä siellä pyörittämään.
– Sain kesällä sieltä 16 minuutin klipin heidän pelitaktisista asioistaan ja pidin siitä pelityylistä.
Jääskä ajattelee, että nyt on hänelle sopiva aika lähteä taistelemaan pelipaikasta NHL:ssä. Nuorempana se ei olisi onnistunut. Hän oli HIFK:n A-juniorien, eli Kollien kippari, mutta aina profiililtaan työmyyrä. Kaikki nuorten maajoukkueet hän kolusi läpi, mutta ei koskaan pistenikkarina. Siksi ei ollut ihme, että yksikään NHL-seura ei häntä varannut.
– Olisin minä varmasti lähtenyt 18-vuotiaana Pohjois-Amerikkaan, jos olisi sopimustarjous tullut naaman eteen, mutta ei minulla olisi silloin ollut siellä mitään palaa. Totta kai NHL:stä haaveilee, mutta niihin aikoihin minun haaveeni liittyivät enemmän HIFK:ssa pelaamiseen. Ja kun vedät HIFK:n neloskentässä, niin ei se NHL ihan heti seuraava steppi ole.
”Loukkaantumiset olivat omaa tyhmyyttä”
Jääskän kaksi viime kautta olivat siinä mielessä tilastokummajaisia, että vain niillä hän pelasi runkosarjassa yli 50 ottelua. Kaikkina aiempina kausina oli tullut loukkaantumisia, vaikka Jääskä on aina ollut joukkueensa tunnollisimpia harjoittelijoita. Korostuneessa harjoitteluinnossa olikin syy jokavuotisiin loukkaantumisiin.
LUE MYÖS: Anton Lundell vastassa? – ”Koko ilta tulee!”
– Ne olivat omaa tyhmyyttä. Loukkaantumiskierre päättyi, kun aloin treenata paljon aiempaa vähemmän. Kun oli niin monta kertaa hajottanut itsensä, niin alkoi oman kokemuksen kautta ymmärtää, mistä oli kyse.
– Se on klisee, että urheilijan pitää tuntea oma kroppansa, mutta on se täysin totta. Milloin johonkin paikkaan sattuu niin, että aiemmin olisi vain kohauttanut olkapäitä ja painanut menemään ja milloin kaipaa palautumista. Ajan myötä sen tajuaa, että kannattaa pysyä terveenä.
Se kannatti tajuta. Kahdella viime kaudella HIFK:ssa Jääskä oli kärkiketjujen pelaaja, härkä, johon koutsit luottivat missä vain tilanteessa. Tehojakin syntyi yli 30 pinnaa per kausi ja viime keväänä Jääskä edusti Suomea MM-kisoissa.
Haastattelu: Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija
