Jokereiden päätös antaa potkut päävalmentaja Tomek Valtoselle vain kahdeksan ottelun jälkeen ei ollut yllätys.
Joukkue oli kerännyt kahdeksasta ottelusta vain neljä pistettä ja yhden voiton ja sarjataulukossa Jokerit lojui toiseksi viimeisenä, takana enää KooKoo. Potkujen taustalla oleva syy oli puhtaasti tuloksellinen, mutta koko tilanne pakottaa kysymään laajempaa kysymystä. Miksi Valtoseen luotettiin ylipäätään näin kovassa tehtävässä, kun hänen näyttönsä huippusarjoista ovat todella ohkaiset?
Valtosen valmentajaura ei ole missään vaiheessa sisältänyt merkittävää menestystä kovimmalla tasolla. Hän valmensi aikanaan Sportia Liigassa neljän kauden ajan ilman erityisiä mainintoja suurista saavutuksista, minkä jälkeen ura vei hänet Puolan maajoukkueen peräsimeen vuosiksi 2018–2020 tehtävään, joka on kaukana jääkiekon eliitistä. Sen jälkeen hän valmensi slovakialaista HK Dukla Michalovcea, joka ei sekään edusta minkäänlaista huippusarjatasoa.
Ainoa todellinen menestys löytyy viime kaudelta, kun hän vei Jokerit Mestis-mestaruuteen ja sarjanousuun. Tämä yksi kausi näyttää olleen riittävä peruste antaa hänelle vastuu koko Liiga-paluusta, vaikka näyttöjä vastaavasta tasosta ei ollut aiemmin osoitettavissa.
Joukkueen pelissä on ollut nähtävissä myös selkeä kaava, joka viittaa suoraan valmennukselliseen ongelmaan. Jokerit on aloittanut useita otteluita tällä kaudella ihan laadukkaasti, mutta ottelun edetessä taso on tasaisesti hiipunut.
Tällainen kaava, jossa joukkue pystyy kilpailemaan avauserän ajan tai ainakin osan siitä mutta ei löydä vastauksia vastustajan säädöille toisessa tai kolmannessa erässä, kertoo tyypillisesti siitä, ettei valmennus kykene tekemään tarvittavia taktisia muutoksia kesken ottelun. Fyysinen kunto tai lahjakkuus eivät selitä tällaista kaavaa, vaan kyse on nimenomaan siitä, ettei joukkuetta ole pystytty valmistamaan vastaamaan vastustajan liikkeisiin ottelun mittaan.
Vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä yksin Valtosen niskaan. Urheilutoimenjohtaja Olli-Pekka Yrjänheikki myönsi itse Ylelle oman virheensä joukkueen rakentamisessa ja myöntäminen on paikallaan. Jokereiden kesän hankinnat nojasivat vahvasti oletukseen, että Mestiksessä loistaneet pelaajat pystyisivät tuomaan samat ominaisuudet suoraan Liiga-tasolle.
Tämä sama ilmiö näkyi jo aiemmin esimerkiksi maalivahti Veini Vehviläisen kohdalla, joka torjui Mestiksessä käytännössä kaiken mutta on kompuroinut pahasti Liigassa. Kun koko joukkueen runko rakennettiin liiaksi Mestis-näyttöjen varaan ilman riittävää määrää kokeneita, jo Liigassa todistetusti pärjänneitä pelaajia, riski oli ennakoitavissa jo kesällä.
Uuden päävalmentajan Juuso Hahlin nimitys herättää oman kysymyksensä. Hahl toimi tällä kaudella nimenomaan Valtosen apuvalmentajana, joten hän on ollut osa samaa valmennusryhmää, joka johti joukkueen sarjan toiseksi viimeiselle sijalle. Jos ongelma oli aidosti valmennuksellinen, on perusteltua kysyä, kuinka paljon apuvalmentajana toimineen miehen ylennys pääluotsiksi todella muuttaa joukkueen sisäistä dynamiikkaa, ellei hänellä ole selvästi eriävä näkemys pelitavasta kuin edeltäjällään.
Hahlilla on toki takanaan kaksi kautta Sportin päävalmentajana Liigassa, mikä antaa hänelle enemmän huippusarjakokemusta kuin Valtosella oli tullessaan, mutta ei nekään kaudet tuottanut mitään erityisen mainittavaa menestystä. Mikäli Hahl nähtiin jo kesällä parempana vaihtoehtona päävalmentajaksi, herää kysymys, miksei häntä palkattu suoraan siihen rooliin alun perin, sen sijaan että Jokerit joutui ensin läpikäymään epäonnistuneen kokeilun Valtosen kanssa ja menettämään kahdeksan ottelua arvokasta aikaa sarjan alusta.
Näkökulma: Janne Niemenmaa