KOUVOLA. KooKoo sai launtain viidenteen välierään kaksi merkittävää ”vahvistusta”. Keskushyökkääjä Marcus Davidsson oli kärsinyt kahden ottelun pelikieltonsa, mutta puolustaja Kalle Loponen palasi pidemmältä tauolta.

Loponen loukkaantui ensimmäisessä puolivälieräottelussa Pelicansia vastaan ja oli sivussa peleistä lähes neljä vikkoa.

Runkosarjassa tehot 5+22=27 kerännyt Loponen oli lauantaina KooKoon seitsemäs puolustaja ja pelasi vain reilut 11 minuuttia, mutta ehti tuollakin peliajalla haalia kaksi syöttöpistettä.

1–0-maali syntyi, kun Miska Siikonen ohjasi Loposen laukauksen verkkoon. 2–0-osumassa Loponen siirsi Siikosen aloitusvoiton jälkeen kiekon siniviivalle Jiri Pärssiselle, jonka laukaus yllätti SaiPa-vahti Kari Piiroisen.

Pisteet olivat 25-vuotiaan toisen polven liigapuolustajan ensimmäiset tehot pudotuspeleissä koskaan. Tämä fakta ei kiinnostanut Loposta lainkaan yhtä paljon kuin joukkueen 4–0-voitto.

– No joo, sen verran pystyin auttamaan joukkuetta voittamaan. Se on hyvä juttu. Nyt ollaan voiton päässä finaaleista, ja viisi voittoa pitäisi vielä ottaa. Eli hyvinkin ollaan matkalla vielä, Loponen sanoin Kiekkouutisten haastattelussa.

Käsijarru alas, kaasu pohjaan

KooKoon päävalmentaja Jouko Myrrä kertoi Atleettikiekolle, että lauantaiaamun palaverissa oli tuunattu pelaamista mutta myös keskitytty henkisen puolen asioihin ja yritetty löytää oikeanlainen mielenmaisema kevään peleihin.

Puhuipa Myrrä myös mörköjen karkottamisesta. Kiekkouutiset kysyi Loposelta, mitä aamupalaverissa oikein tapahtui.

– No ei siinä sen kummempaa. Päästettiin käsijarru alas asti ja painettiin kaasu pohjaan. Se näkyi meidän esityksessämme jäällä.

– Meillä oli hyvä maalivahti- ja erikoistilannepeli. Jos ne ovat kondiksessa, yleensä voittaa pelin, Loponen kertoi.

”Tyytyväisenä pää tyynyyn”

Pitkä tauko tositoimista kevään tärkeimpien ja hienoimpien pelien aikaan on pelaajalle tuskaa. Loponen kertoi, ettei ollut helppoa seurata joukkueen pelejä vierestä.

– Ollaan käyty torillakin vilkuilemassa pelejä. Siellähän on iso näyttö, niin näkee pelit hyvin, Loponen heitti oman viisipennisensä Kouvolan ja Lappeenrannan väliseen kuittailuun kisatorien olosuhteista.

– Ja tyttöystävän kanssa oltiin pari peliä katsomassa täällä hallilla. Hän sanoi, että sähän nousit enemmän penkistä kuin silloin, kun olet vaihtopenkillä. Oli se erilaista. Tuntuu, että jännittää enemmän katsomossa kuin kentällä, Loponen sanoi.

Hänen ei tarvinnut maksaa ottelulipuista, mutta senkin hän olisi mieluusti tehnyt.

– Peleissä on vauhtia ja koko ajan tapahtuu. Välillä tuntuu, että vauhtia on enemmän kuin järkeä, mutta kyllä siellä järkeäkin löytyy. Jos olisin maksava asiakas, mielenkiinnolla lähtisin tällaisia pelejä katsomaan, Loponen mietti.

Loponen myönsi, että paluu peleihin ei ollut aivan helppo. Joukkuekaverit kuitenkin helpottivat ”liikkuvaan junaan hyppäämistä” huomattavasti.

– Ei se ehkä maailman helpoin juttu ollut. Mutta meillä on niin vahva koppi, ettei tarvitse kuin hypätä jätkien reppuselkään, niin ne kyllä kantavat vaikka kuuhun ja takaisin. Jätkillä on yhteinen suunta ja jokainen puhaltaa samaan nuotioon paljon henkeä. On mukava olla osa sitä.

– Kun ottaa noin hyvästä joukkueesta lauantai-iltana kotiyleisön edessä tuollaisen voiton, ihan tyytyväisenä voi painaa pään tyynyyn, Loponen luonnehti.

Harri Pirinen