HIFK:n tilanne on hyvin epäselvä. Tunnetusti joukkue panttaa omia hankintojaan, siinä ei ole mitään uutta. Mutta aika paljon on paikattavaa – laskutavasta riippuen ainakin kymmenen viime kauden pelaajaa on nostanut kytkintä, osa varmasti omasta tahdostaan, osa todennäköisesti yhteisymmärryksessä. Toistaiseksi ainoa seuran kertoma siirtouutinen on, että viestintäpäällikkö vaihtuu. Ja toki se, että Tobias Salmelainen lähti/lähetettiin uusiin haasteisiin.

Valmentajatilanne on ilmeisesti se, että viime kauden valmennus jatkaa. Todennäköisesti vaihto olisi liian kallis tehdä, koska Salmelainen järjesti selkärepun teettämällä hallituksen kanssa Ville Peltoselle jatkosopimuksen jo kauden ollessa noin puolivälissä. Olisiko kannattanut odottaa? HIFK:n viime kauden materiaalilla seitsemäs sija sarjassa on katastrofaalisen kehno suoritus.

Eipä ole kuulunut uudesta ”Tobbarista” mitään. Mahtaako virkaan edes olla tunkua? Luulisi olevan, mutta ainakin uraansa eteenpäin miettivät henkilöt todennäköisesti miettivät kahdesti: eihän kukaan ole paineisessa tehtävässä onnistunut sitten Jarmo Kekäläisen. Ja siitä on jo aika paljon aikaa… Ehkä ry:n puolelta löytyy taas joku tuttu ja turvallinen nimi, että asiat pysyvät ”perheessä”. Sitten rahaa poltetaan, nimimiehiä lappaa sisään ja lopputulos on aina sama. Ensi kaudella näytetään!

Mediatietojen mukaan Ilveksessä pelannut Petr Kodytek on tulossa punapaitoihin. Ilmeisesti sopimus tehtiin niin hyvissä ajoin ja alkukauden perusteella, että tshekki ehti vajota avainpelaajista tusinaluokkaan kauden kestäessä. Juhani Jasu olisi myös tuloillaan ja sehän sopisi aiempaan linjaan. Varmasti ok hankinta, mutta kymmenen vuotta sitten olisi ollut todella hyvä haku. Ikämiehillä ei kuitenkaan pokaalia voiteta, se nähtiin taas tämä keväänä.

”Eikun katsomoon ja Pihlström kehiin!”

Pudotuspelit synnyttivät taas uusia tähtiä. Oli Oiva Keskistä, Juuso Mäenpäätä, Oliver Kapasta ja monia muita. HIFK ei sen sijaan pystynyt omissa kausipalkinnoissa palkitsemaan ketään vuoden tulokkaana. Kriteereitä täyttäviä pelaajia ei yksinkertaisesti ollut! Muutenkin Peltosen maailmassa nuoret pelaajat näyttivät olevan enemmänkin täytettä. Leevi Teissalasta ja Otto Salinista päästiin hyvissä ajoin eroon, Kasper Lundell laitettiin kiertoon ja Aleksanteri Kaskimäki oli ilmeisesti liian hyvin liikkuva pelaaja pelaamaan kaikkia pudotuspelejä. Eikun katsomoon ja Pihlström kehiin!

Juha Jääskä, Johan Motin, Kasper Kotkansalo, Eetu Koivistoinen, Julius Nättinen, Teemu Tallberg, Miro Väänänen, Niko Hovinen, Joni Ikonen ja viimeisenä Niko Seppälä vaihtavat maisemaa. Tapaus Seppälä on todella tyypillinen – kaveri nousee tyhjistä vakiomiehistöön ja nousee fanien suosikiksi räväköillä otteillaan. Eihän nyt sellaista pelaajaa kannata pitää… Mutta kyllä ”Muuli” Åsten jatkaa ja ehkä jo ensi vuonna saadaan riemuita siitä, että fanien suosikki heilauttaa verkkoja jopa kuusi kertaa, tehden uuden kausiennätyksensä.

Todennäköisesti tuo lukema kymmenen vielä kasvaa, koska esimerkiksi HIFK:n sivuilla pällistelee yhä esimerkiksi keskinkertaisten Trent Borquen ja Vinnie Marleaun naamataulut.

Eiköhän lähitulevaisuudessa saada vastauksia näihin kysymyksiin. Kuka rakentaa – tai ainakin yrittää rakentaa – seuraavaa mestarijoukkuetta? Keitä joukkueessa on? Jatkaako valmennus? Onko kyseessä uinuva jättiläinen vai hiipuva jättiläinen? Onko enää minkäänlaista vetovoimaa jäljellä isossa HIFK:ssa, josta on hyvää vauhtia tulossa pieni – ja vieläkin pienempi, kun Jokerit tulee mukaan näihin kuvioihin hyvinkin pian.

Hannu Siltanen