HAASTATTELU: Risto Dufva ottaa Jokereissa mittaa Liigasta ja itsestään

Risto Dufva haluaa Jokerien valmentajana tietää, mitä on 27 vuoden aikana oppinut. Edellisen kerran hän oli tavoittelemassa nousua Liigaan Kärppien päävalmentajana.

– Nouseminen pelaamalla on hienointa, mitä jääkiekossa voi saavuttaa. Siinä muuttuu yhdessä päivässä kaikki. Molemmilla joukkueilla, Risto Dufva sanoo heti kärkeen.

– Onhan mestaruuden voittaminenkin hienoa, mutta seuraavana päivänä sitä on jo entinen mestari.

Ei olla vielä päästy siihen haastattelun vaiheeseen, missä kysytään motiiveja palata valmennuksen pariin puoli vuotta sen jälkeen, kun uran päättäjäisiä oli vietetty.

Dufva hyppäsi alkukaudella liikkuvaan junaan, Jokerien päävalmentajaksi ja teki hetkeksi itsestään julkisen maalitaulun. Ei hän toki ainoa lopettamispäätöksensä nopeasti pyörtänyt ole, ja eipä Dufva ihmeemmin ole julkisuudesta hätkähtänyt.

– Minä palasin valmennukseen, koska kysyttiin. Viime vuodet on tuntunut siltä, että olen Benny Hillistä seuraava.

Vaikka kyseessä on Jokerit, Dufva pääsee ainakin kevääseen asti valmentamaan tutkakuvan alapuolella. Alkukauden kohu Jokerien ympärillä on jo laantunut, eikä Valtteri Filppulan liittyminen joukkueeseen ole ensimmäisten pelien jälkeen julkisuutta kerännyt. Arki on siis asettunut Mestiksen ylle.

– Taustallahan tässä minulla on se, että pääsen nyt yrittämään samanlaista juttua kuin 27 vuotta sitten Kärpissä. Se oli silloin liian aikaisin. Haluan ottaa mittaa itsestäni, onko tässä oikeasti oppinut jotain matkan varrella.

Kärpillä alkoi olla palikat kasassa liiganousuun, mutta haaveen toteutuminen kesti useamman vuoden. Dufvan pesti päättyi yhden kauden jälkeen ja hänen paikalleen laskeutui Kiekkoleijona numero 79, Juhani Tamminen.

– Enemmän ne palikat olivat hukassa, minulla. Olin liian nuori, mutta sain oppia, josta on ollut paljon hyötyä uran aikana: valmentajan pitää olla kiinteästi mukana rakentamassa joukkuetta, jota valmentaa.

Jälki jokaiseen valmentamaan kaupunkiin

Matka on ollut pitkä ja Dufvan ansiot ovat kiistämättömät. Yksi Suomen mestaruus JYPissä 2009 oli tilastollinen kruunu, mutta Dufvan suurin saavutus valmentajana lienee se, että hän on pystynyt jättämään pysyvän jäljen likimain jokaiseen kaupunkiin, jossa on valmentanut.

– Sitähän valmentaja aina toivoo. Ja että se jälki olisi jotain hyvää.

Mikkelissä Dufvan ensimmäinen pätkä kesti kahdeksan vuotta, jonka aikana hän nosti seuran II-divisioonasta Mestiksen ykköseksi ja liiganoususta unelmoivaksi puoliammattilaisseuraksi. Jyväskylässä hän löi pääomistaja Jukka Seppäsen kanssa alkutahdit vuosikymmenen pituiselle menestysputkelle, joka tuotti seuralle kaksi mestaruutta ja neljä himmeämpää mitalia.

Raumalla tuli toisella kaudella pronssia, mutta suurin saavutus oli varmaankin se, että neljän vuoden rupeaman jälkeen kukaan ei enää naureskellut kiinteistöhuoltofirman rahoilla elävälle Lukolle. Sportissa hän oli neljä ja puoli vuotta ja vei joukkueen kaksi kertaa pudotuspeleihin.

– Projektin pituuteen se perustuu, sanoo 33 vuotta valmentanut Dufva.

– Mikkelissä rakensimme harrastejoukkueesta Mestiksen ykkösen. Siellä valmensin kymmeniä pelaajia, jotka tekivät uran Liigassa. Jyväskylässä teimme tiiviisti töitä ja siellä pääsin kokemaan ehkä kovimmat tunteet elämässä, mitä rakkauden jälkeen voi tuntea.

Entä sitten Jokerit? Uusi seura, pätkäsopimus ensi kevääseen ja koppi täynnä vieraita naamoja. Sarjataso on tuttu, sillä Jokerit on kuudes Mestis- tai I-divisioonaseura, jota Dufva urallaan valmentaa.

– Täällä on useita pelaajia, joilla on edessään enemmän kuin takanaan. Minun tehtäväni on auttaa pelaajia ja se mitä aina tavoittelen, on, että kauden viimeisessä ottelussa pelaavat pelaajat löytyvät joukkuekuvasta.

Petteri Linnavalli
KiekkoUutisten asiantuntija