Leijonilla on edessään turnauksen suurin haaste loppuottelussa, kuten pitääkin.
Kuten tapoihin kuuluu, otteluohjelma on järjestetty isäntämaan etuja ajatellen. Sveitsille järjestettiin viisi tuntia pidempi lepoaika ottelusta, jonka jälkeen ei edes tarvitsisi huilia.
Keskieurooppalainen kisaisäntä käveli välierässä täysin Norjan yli maalein 6-0. Suomen onneksi Kanada ei sentään ollut sellaisessa pelivireessä, että Leijona-joukkueen olisi tarvinnut venyä aivan äärimmilleen.
Suomi hävisi Sveitsille jo kerran, joskin avauserän vaisu peli-ilme jätti jossiteltavaa joukkueiden tasoerosta. Tähän ei voi missään nimessä tuudittautua.
Sveitsi tulee loppuotteluun levänneempänä ja entistä suuremman, kenties MM-historian valtaisimman kotiedun saattelemana. Kaksi vuotta putkeen finaaleissa on jääty toiseksi, mutta tänä vuonna historiallista kultaa janotaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Materiaalietuakaan Leijonilla ei käytännössä ole. NHL-pelaajia on toki enemmän, mutta esimerkiksi taalajäillä jalkoihin jääneet Sven Andrighetto ja Denis Malgin ovat Euroopan kaukaloissa supertähtiä.
Jotain etua Leijonillakin on.
Johtajuus on Suomen kokoonpanossa muun muassa Aleksander Barkovin, Mikael Granlundin, Sakari Mannisen ja Hannes Björnisen myötä kiistaton ase. Historiakin on Leijonien puolella, sillä maailmanmestaruutta ei olla 11 vuoteen voitettu ilman tappioita.
Kävi finaalissa miten kävi, loppuottelusssa pelaavat kaksi turnauksen parasta joukkuetta, ja tuleva maailmanmestari on voittonsa ansainnut.