Mikäli Montreal Canadiens niin haluaa, se voi rakentaa joukkueestaan yhden Itäisen konferenssin suurimmista mestarisuosikeista.
Brendan Gallagher 6,5 miljoonan dollarin palkkoineen on lähtökuopissa ja pienellä peliliikkeellä tolppien väliä tilkitsee tasaisen hyvä, mutta yhteensä alle kahden miljoonan dollarin hintainen maalivahtikaksikko.
Jakub Dobes osoitti viimeistään pudotuspeleissä olevansa maalivahti, johon voi luottaa. Jacob Fowlerkin kuuluu selkeästi NHL:ään, ja lisävuosi AHL:ssä ei enää auttaisi kultakimpaleen kehitystä. Molemmat tienaavat ensi kaudesta alle miljoonan.
Samuel Montembeault on nykyisessä maalivahtitilanteessa riippakivi, mutta kunakin kolmesta edelliskaudesta yli 90-prosenttisesti kohtaamansa kiekot torjunut yhden vuoden ja 3,15 miljoonan dollarin sopimuksella ei ole iso riski kokenutta varaveskaria etsivälle NHL-joukkueelle.
Nämä sopimukset siirtämällä Canadiensilla on yhteensä noin 20,73 miljoonan dollarin tila palkkakaton alla. Jatkopahveja sorvataan korkeintaan Zachary Bolducille ja Arber Xhekaj’lle, joten niidenkin jälkeen jää rahaa, jolla mällätä.
Tämä on Canadiensille harvinainen tilaisuus panostaa hyökkäykseen. Oliver Kapanen löysi ajoittain loistavan kemian Ivan Demidovin kanssa, mutta oli pudotuspeleissä varsin hukassa, joten suomalaishyökkääjä voi löytää uuden kodin valmiimman paketin tieltä.
Kysymys kuuluu, kannattaako joukkuetta vahvistaa vapaiden pelaajien markkinoilta vai treidien kautta.
Jälkimmäinen mahdollistaisi lyhytjaksoista sitoutumista vaativien vahvistusten hankkimisen, mutta seuran pitäisi luopua osasta lupauksiaan ja varausvuorojaan. Vapaille agenteille pitänee sen sijaan solmia pitkiä sopimuksia, mutta menettely ei vaadi palkkakattotilaa kummempia uhrauksia.
Tämä on se hetki kun Kent Hughesin taidot toimitusjohtajana pääsevät kunnon testiin.