NHL:ssä on nähty kesän aikana useita merkittäviä pelaajasiirtoja ja jättisopimuksia, jotka ovat nostaneet jälleen esiin kysymyksen pelaajien kasvavasta vaikutusvallasta.
Ottawa Senatorsin kapteeni Brady Tkachuk pyysi siirtoa ja päätyi Florida Panthersiin veljensä Matthew Tkachukin seuraksi. Detroit Red Wingsin kapteeni Dylan Larkin puolestaan halusi pois kotikaupunkinsa seurasta, kun taas Columbus Blue Jacketsin tähtipuolustaja Zach Werenski oli avoin siirrolle, mutta käytti lopulta oikeuttaan estää suunnitellun kaupan.
Myös nuorten tähtien sopimukset kertovat muuttuvasta tilanteesta. Chicago Blackhawks sitoi Connor Bedardin viiden vuoden jatkosopimukseen, jonka vuosittainen keskiarvo on 15 miljoonaa dollaria. San Jose Sharks puolestaan teki Macklin Celebrinistä NHL parhaiten palkatun pelaajan 18,8 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Molemmat nuoret tähdet päätyivät allekirjoittamaan viiden vuoden sopimuksen NHL:n salliman seitsemän vuoden maksimipituuden sijaan. Lyhyempi sopimus antaa heille mahdollisuuden neuvotella uudesta jättisopimuksesta jo uransa prime-vuosina ja hyödyntää samalla tulevaisuudessa nousevaa palkkakattoa.
Pelaajien lisääntyvää valtaa kommentoi Morning Cuppa Hockey -ohjelmassa Hockey Hall of Fameen kuuluva entinen puolustaja Chris Pronger. Hänen mukaansa NHLä valta on aiemmin ollut liian vahvasti seurojen käsissä.
– Heiluri oli niin vahvasti kallellaan seurojen suuntaan ja joukkueilla oli kaikki valta. Minut kaupattiin viisi kertaa. Pyysin kerran itse siirtoa ja minut teilattiin sen takia. Kukaan ei kuitenkaan valittanut niistä neljästä muusta kerrasta, kun minut kaupattiin, Pronger sanoi.
Prongerin mukaan pelaajat ymmärtävät nykyään aiempaa paremmin, kuinka lyhyt ammattilaisura todellisuudessa on. Se on saanut heidät ajattelemaan tarkemmin sekä taloudellisia mahdollisuuksiaan että sitä, mitä he haluavat uraltaan ja sen jälkeiseltä ajalta.
– Pelaajat ymmärtävät mielestäni nyt enemmän kuin koskaan, kuinka lyhyitä heidän uransa ovat. He ajattelevat entistä järkevämmin edessään olevia mahdollisuuksia, myös sitä, mitä tapahtuu peliuran jälkeen, Pronger totesi.
Pronger ei kuitenkaan usko pelaajien kasvaneen päätösvallan heikentävän NHL:n kilpailullisuutta tai itse peliä. Hänen mukaansa pudotuspeleissä nähtävä intohimo osoittaa, että pelaajat ovat edelleen äärimmäisen sitoutuneita menestymiseen ja Stanley Cupin voittamiseen.
– En usko, että se on vaikuttanut tuotteeseen jäällä. Se on mielestäni kaikkein tärkeintä. Pudotuspelikiekon sähköisyys, viha ja tunne ovat palanneet. Pelaajat ymmärtävät, kuinka merkittävää Stanley Cupin ja mestaruuden voittaminen on heidän uralleen.
Prongerin mukaan tämän näkee erityisesti pelaajien reaktioista pudotuspelien ratkaisuhetkillä. Pitkään yhdessä pelanneiden pelaajien pettymys tappion jälkeen ja riemu mestaruuden saavuttamisesta kertovat hänen mielestään siitä, ettei pelaajien lisääntynyt vaikutusvalta ole vienyt intohimoa itse pelistä.
– Näkee pelaajien kasvoilta sydänsurun, kun he häviävät ja toisaalta sen innostuksen ja sen, mitä mestaruuden voittaminen merkitsee. Erityisesti niille, jotka ovat olleet yhdessä pitkään ja taistelleet samojen jätkien kanssa saavuttaakseen lopulta tavoitteensa, Pronger sanoi.